Blogit
Sote tulee sittenkinMaanantai 2.8.2021 - Silja Hiironniemi Historiasta nykypäivään Historiallinen päätös on tehty. Eduskunta on 23.6.2021 hyväksynyt sote-uudistusta koskevan lakipaketin, toisin sanoen hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevan lainsäädännön. Hyväksyminen tapahtui sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisesti äänin 105 – 77. StVM 16/2021 vp (eduskunta.fi). Ratkaisumallia kuntien vastuulla oleviin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisen, tuottamisen ja rahoittamisen ongelmiin on etsitty, toivottu, valmisteltu ja pelätty jo ainakin vuodesta 2005 lähtien. Lue lisää. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, aluevaltuusto, maakunta |
Käänne megatrendissä - väestökehitys ja monipaikkaisuus Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Alavudella 2020Maanantai 22.2.2021 klo 11.19 - Silja Hiironniemi Vuoden 2020 koronaepidemia mullisti ihmisten elämän monin eri tavoin. Etätyö oli yksi iso muutos, samoin etäopiskelu peruskoulusta yliopistoihin saakka. Ihmiset yllättivät ehkä itsensäkin sillä, miten nopeasti työskentelytapoja muutettiin ja elämisen tarpeet muuttuivat. Tuli tärkeäksi saada tilaa, päästä välillä ulos luontoon rentoutumaan ilman virusuhkaa, ja tärkeysjärjestykset muuttuivat. Se rupesi näkymään vuoden kuluessa jo muutoksina tilastoissakin.
Väestökehitys muutoksen mittarina Väestömäärän kehitys on se mittari, jolla useimmiten ja helpoimmin kuvataan alueiden ja kuntien kehityksen suuntaa. Muita mittareita voisivat olla yritysten määrä ja työpaikkamäärä taikka asuntojen hintojen tai kunnan talouden kehitys, mutta silti ensiksi usein katsotaan väkiluvun kehitystä. Pitkän ajan muutostrendi on ollut väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin, muuttovoitto niissä ja muuttotappio suurella määrällä pieniä ja keskikokoisia kuntia. Koronavuonna 2020 tämä vuosikymmeniä vallinnut megatrendi alkoi murtua, ja muuttovoitot ja -tappiot jakautua uudelleen. Kannattaa siis nyt kuntavaalivuoden alussa katsoa tätä kehitystä. Onko tapahtunut käänne ja kasvaako vai hiipuuko muutos, ja voiko siihen vaikuttaa? Kannattaa myös miettiä, minkälaisia lukuja tarkastellaan. Mahdollisuuksia on monia. Muuttovoitto ja -tappio näyttävät kehitystä yhdellä tavalla. Maan sisäinen muuttoliike ja ulkomaat huomioiva muuttoliike näyttävät erilaisia lukemia. Luonnollinen väestönkasvu eli syntyneiden ja kuolleiden määrän kehitys näyttää kehitystä taas eri tavalla.
Suomen väkiluvun kasvu oli ulkomailta muuttaneiden varassa
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Väestökehitys, Nettomuuttovoitto, Monipaikkaisuus, Aluekehitys, Megatrendi |
Mitä tapahtuu vuonna 2021?Tiistai 5.1.2021 klo 12.09 - Silja Hiironniemi
Uuden vuoden (tai vuosikymmenen) alkaessa tulee tarve jälleen kerran pohtia mennyttä ja tulevaa, ja asettaa tavoitteita tai ainakin toiveita tulevasta kehityksestä. Olen miettinyt, pitäisikö tehdä alkavalle vuodelle toivomuslista vai ennuste. Taisin päätyä enemmän toivomuslistaan, toki nykytodellisuuteen perustuen ja varauksin. Kaikki toiveet eivät koskaan toteudu, ja mitä ihan uutta ilmenee, sitähän kukaan ei tiedä.
Hus menemään, korona!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuosi 2021, sote-uudistus, oppivelvollisuus, kuntavaalit |
Oppimisen ja muuttumisen vuosiPerjantai 6.11.2020 klo 13.40 - Silja Hiironniemi Blogien kirjoittamisessa tälle sivulle on ollut koronan pituinen tauko. Kirjoitusjumi on iskenyt. Koronalla voi olla osuutta asiaan, vaikka en oikein tiedä mitä ja miten. Tilannetta on yleisesti kuvattu sumuiseksi, ja siltä se on tuntunut minustakin. Nyt alkaa kuitenkin olla selvää, että korona on pidemmän aikaa keskuudessamme. On jonkinlainen arvioinnin paikka.
Mitä korona on tehnyt meille? Korona on tietysti saanut ensiksi aikaan hälytystilan ihmisten mielissä ja yhteiskunnassa, se on aiheuttanut pelkoa ja hämminkiä alkuvaiheessa. Mutta se on myös vaikuttanut syvemmälle toimintaamme ja ajatuksiimme. 1. Olemme oppineet uusia taitoja: osaamme pitää jonoissa turvavälejä, osaamme huolehtia käsihygieniasta ja olemme jo oppimassa myös käyttämään kasvomaskia. Kaikki nämä ovat taitoja, joita ei juuri ole tarvittu aikaisemmin, eikä myöskään ole harjoitettu aikaisemmin, vaikka ne eivät ole kovin vaikeita ja vaikka ne ovat kaikissa olosuhteissa hyödyllisiä. 2. On myös isompia muutoksia. Työtä tehdään nyt laajamittaisesti ja tosissaan etänä digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen. Etäopiskelukin, tehtävien jakaminen ja tekeminen jo osataan peruskoulusta yliopistoon. Näitä taitoja ja valmiuksia on aiemmin hyödynnetty melkeinpä vain satunnaisesti. |
|
2 kommenttia . Avainsanat: Korona, Pandemia, Muuttuminen, Etätyö, Muuttovoitto |
Vuosikymmen vaihtuu - hallinnon kehittämiseen uutta vauhtiaSunnuntai 12.1.2020 - Silja Hiironniemi Vuosikymmen vaihtuu – hallinnon kehittämiseen uutta vauhtia
Kaksi vuotta sitten kirjoitin tälle palstalle kirjoituksen otsikolla ”Vuosi vaihtuu, hallinto kehittyy”. Nyt ei tee mieli kirjoittaa ihan samalla tavoin. Vuosikymmenen aikana hallinnossa on tapahtunut kyllä yhtä ja toista, alkaen vuonna 2010 toteutetusta läänien lakkauttamisesta ja aluehallintovirastojen perustamisesta, mutta viimeinen kulunut vuosi on ollut enemmän pysähdyksen kuin kehityksen vuosi. Siihen on toki syynsä, joista jotkut ovat päteviäkin. Vaalit ja hallituksen vaihtuminen katkaisevat kehittämisen jatkumon useissa kehittämishankkeissa. Tilanteen arviointi on sinänsä terveellistä ja demokratia tuo vaaleissa toivottuja suunnanmuutoksia. Hallituksen vaihtuessa moniin asioihin etsitään uusia alkuja. Hallinnon kehittäminen ei kuitenkaan ole poliittisesti erityisen vetävä aihe. Siksi se tahtoo jäädä hallitusohjelmissa sivulauseisiin. Ja aikansa ottaa, ennen kuin uudestaan käynnistyvä valmistelu ehtii tuottaa konkreettisia säädösehdotuksia. Viime syksy onkin mennyt esityksiä odotellessa. Nyt on joitakin työryhmien ehdotuksia kuitenkin alkanut tippua valmistelusta lausuntopyynnöille ja julkiseen keskusteluun. Lue lisää Sote-uudistus muhii Alueellistaminen ja monipaikkaisuus pyörivät valmistelussa Kuntien tehtävät jälleen valinkauhassa Digitalisaatiolle on vielä paljon tilausta Tylsältä kuulostavaa, mutta tarpeellista Koko Suomen kansa tarvitsee hyvin saatavilla olevia joustavia, moderneja julkisia palveluita. Julkisen hallinnon organisoinnissa, kehittämisessä, johtamisessa ja arvioinnissa tarvitaan napakkaa ja strategista ja käytännöllistä otetta. Toivotan kaikille hallinnon kehittäjille menestyksellistä 2020-lukua!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallinnon kehittäminen, sote-uudistus, alueelllistaminen, digitalisaatio |
Tarvitaanko kevytkuntia, entä superkuntia?Lauantai 21.9.2019 - Silja Hiironniemi
Julkisuuteen on putkahtanut yllättäen uusi hallinnon kehittämisen kohde: kevytkunta. Kuntaministeri Sirpa Paatero on esittänyt, että osa kunnista olisi niin sanottuja kevytkuntia, joilla ei olisi samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin muilla. Lisäksi Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen on nostanut esiin kysymyksen, voiko kaikilla kunnilla olla edelleen samat tehtävät vai pitäisikö niitä eriyttää. On vaikea ymmärtää, miksi tällainen asia nyt on nostettu näinkin voimakkaasti esiin. Tiedossa toki on, että alueellinen eriytyminen ja samalla kuntien erilaistuminen on kasvussa. Sote-uudistuksella voitaisiin puuttua siitä aiheutuviin ongelmiin. Se on suuri ja kiireellinen uudistus, ja se olisi todellakin korkea aika saada maaliin tämän hallituskauden aikana. Paukut kannattaisi keskittää siihen. Sitäkin oudommalta ehdotus kevytkunnista tuntuu, kun monet ovat vastustaneet soteen sisältyvää perustuslain valossa tarpeelliseksi todettua maakuntien perustamista hallinnon uutena tasona, ja nyt yhtäkkiä haluttaisiinkin lisätä hallintoon vielä uusi kuntamuoto: kevytkunta. Mitä kevytkunnalla tarkoitetaan? |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kevytkunta, Kuntien eriytyminen, Aluepolitiikka |
Välitilassa kaikki on mahdollistaSunnuntai 19.5.2019 klo 10.52 - Silja Hiironniemi Välitilassa kaikki on mahdollista
Elämme kahden hallituksen välitilassa. Nyt kaikki on mahdollista. Työllisyys kasvaa 75 prosenttiin, köyhät eläkeläiset saavat satasen, ilmastonmuutos otetaan hallintaan ja Suomi on kokoaan suurempi maailmassa. Uuden hallituksen odotus on toivoa täynnä.
Voi käydä myös toisin. Talous voi sakata, maahanmuuttajat eivät kotoudu, ilmastonmuutoksen vyöryessä joudutaankin todella tinkimään kulutuksesta ja elintasosta, ja alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen voi kärjistyä. Uhkakuvat voivat toteutua, joko tulevasta hallituksesta ja eduskunnasta riippumatta, tai myös niiden tekemien päätösten johdosta.
Tästä huolimatta uuden alku on aina lupaus. Silloin voi ottaa uusia suuntia, vahvistaa hyvää ja oikaista vinoutumia. Siihen saumaan iskevät monet. Valtion viranomaiset, ministeriöt, yritykset, yhteisöt ja media tekevät selvityksiä, tutkimuksia ja gallupeja. Niitä kannattaa paneutua. Sitten pitäisi erottaa jyvät akanoista ja kääntää ne politiikan kielelle.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitusohjelma, Tiedolla johtaminen, |
Päivä soten kaatumisen jälkeenLauantai 9.3.2019 - Silja Hiironniemi
Olen kirjoittanut näille sivuille useita blogikirjoituksia soten valmistelusta ja sen eri ulottuvuuksista parin kolmen vuoden aikana. Valmistelun venyessä päätin, että kirjoitan siitä seuraavaksi vasta sitten, kun asiasta on päätetty. No nyt asia on ratkennut, ja koko komeus on rauennut.
Arvostelua moniäänisessä kuorossa Sotea arvosteltiin kiihtyvään tahtiin valmistelun ja eduskuntakäsittelyn kuluessa. Arvostellessa asian monimutkaisuus kuitenkin on tahtonut unohtua. Hallituksessa tehty ”lehmänkauppa” tuomittiin, siinä oli kuulemma irtauduttu alkuperäisistä tavoitteista. Arvostelijat unohtivat mielellään sen, että maakuntamalli oli ainoa edellisten hallitusten valmistelukierroksilta käteen jäänyt järjestäjille leveämpiä hartioita tuova rakenteellinen malli, joka nimenomaan oli alkuperäinen uudistuksen tavoite. Yksityisten palvelujen hyödyntäminen ”markkinamallilla” vasta olikin paha juttu, kun sen avulla pörssiyhtiöt olisivat rahastaneet palveluista. Unohdettiin mielellään, että mallilla olisi ollut ainakin se hyvä puoli, että ihmisten pääsy palveluihin olisi verraten nopeasti ja selvästi parantunut. Perustuslainvastaisuus oli eduskuntakäsittelyvaiheen kantava teema. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Maakuntauudistus, Alueuudistus |
Uutta ideaa alueellistamiseen: Virastojen siirtämisestä työn uuteen organisointiin ja valtion alueelliseen läsnäoloonSunnuntai 17.2.2019 klo 11.14 - Silja Hiironniemi
Alueellistamisen tarkoituksena tasapainottaminen Valtion säästötarpeiden kasvaessa 1990-luvulta lähtien virastorakenteen muutokset, säästöt ja tuottavuusohjelmat ovat vähentäneet rajusti valtion toimipisteitä ja henkilöstöä. Vuonna 1988 valtion budjettitalouden henkilöstömäärä oli 215 300 henkeä ja vuonna 2018 74 300 henkeä. Vähennykset ovat tuntuneet erityisesti Kehä III:n pohjoispuolella ja Uudenmaan ulkopuolella. Tämä on koskenut muun muassa käräjäoikeuksien istuntopaikkoja, poliisiasemia ja verotoimistoja. Vähennyksiä on toki tehty kautta linjan, mutta edelleen vuonna 2018 valtion budjettitalouden henkilöstö on keskittynyt Uudellemaalle, jonne sijoittui noin 42 prosenttia henkilöstöstä. Virastojen siirtämisestä työn organisointiin Työn tekeminen paikkariippumattomasti, valinnanvaraa henkilöstölle Valtion läsnäolo alueilla
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alueellistaminen |
Työllisyys ja muut elinvoimatekijät jakautuvat alueellisesti epätasaisestiMaanantai 14.1.2019 - Silja Hiironniemi Työllisyysastetavoite saavutettu Syksyn ja talven aikana on seurattu työllisyyden kehitystä kuin jännitysnäytelmää. Toteutuuko hallituksen 72 %:n työllisyystavoite ja milloin? Samalla luonnollisesti on väitelty siitä, onko työllisyyden nousu hallituksen vai suhdanteiden ansiota. Siinä helposti unohtuu, että noususuhdanne on jatkunut jo kymmenisen vuotta, mutta Suomen nousu on jatkunut vasta kolmisen vuotta eli Sipilän hallituskauden ajan. Joka tapauksessa tavoite toteutui marraskuussa 2018. Tällöin työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 72,0 prosenttia. Työllisiä miehiä oli 18 000 ja naisia 20 000 enemmän kuin vuoden 2017 marraskuussa. Samalla nimenomaan pitkäaikaistyöttömien määrä väheni. Marraskuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 66 300, mikä on 25 500 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Se, että pitkäaikaistyöttömiä silti yhä on, on paha juttu. Myös työllisyyden alueellinen jakauma aiheuttaa huolta. Tohtori Timo Aro julkaisi Twitterissä viime viikolla kuvan työllisyyden alueellisesta jakaumasta kunnittain vuona 2017. Siitä näkee, että yli 70 %:n työllisyysaste on saavutettu Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoseuduilla ja siitä jonkin verran sisämaahan päin, ja Lapin matkailukunnissa. Keski- ja Itä-Suomi ja osa Pohjois-Suomea on kartalla pääasiassa valkoista aluetta. Etelä-Pohjanmaa jakautuu Seinäjoen kohdalta suurin piirtein kahtia, lännessä menee paremmin kuin idässä. Lisää ks kuvio |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aluekehitys, työllisyys, kasvukolmio, seutukaupungit, aluepolitiikka |
Siirtolaisuutta ennen ja nytMaanantai 19.11.2018 - Silja Hiironniemi Amerikan siirtolaisuutta suvussa ja Suomessa Olen tämän syksyn aikana tehnyt mielenkiintoista selvitystä. Olen tutkinut töysäläisen isoisäni ja hänen kahden sisaruksensa ja heidän puolisoidensa Amerikan-matkoja ja muutakin elämää vuosina 1900 -1924. Suomalaisten Amerikan siirtolaisuuden huippukausi oli lähes kiivaimmillaan juuri noina vuosina. Yli puolet siirtolaisista lähti Pohjanmaalta, ja isoisäni kotikunta Töysä oli vuosisadan alussa suomalaisen siirtolaisuuden vilkkaimpia lähtöpaikkakuntia. Amerikkaan lähti Suomesta vuosina 1820-1929 noin 380.000 henkeä. Yhdysvallat ja osin myös Kanada nähtiin vapauden, tasa-arvon ja rikastumisen luvattuna maana. Isoisäni isä oli kymmenlapsisen perheen viidentenä poikana tehnyt vuonna 1880 torpan kontrahdin kruunun perintötorpasta, jossa hän asusti puolisonsa ja viiden lapsensa kanssa. Kun lapset kasvoivat, torpasta ei riittänyt elantoa kaikille. Niinpä kolme sisarusta lähti Amerikkaan ja kaksi muutti Vaasaan. Ensin Amerikkaan lähti isoisän vanhempi veli Kalle vuonna 1900 20-vuotiaana, sitten lähti isoisä Matti vuonna 1904 myös 20-vuotiaana, ja viimeksi heidän sisarensa Hilda vuonna 1905 17-vuotiaana. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Siirtolaisuus, Pakolaisuus |
Asuntopolitiikka on kytkettävä talouspolitiikkaan ja aluekehittämiseenMaanantai 15.10.2018 - Silja Hiironniemi Eduskunnan tarkastusvaliokunta julkaisi mietintönsä asuntopolitiikan kehittämiskohteista 9.10.2018. Valiokunta edellyttää, että asuntopolitiikasta tulee laatia kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen kahdeksan vuoden kehittämisohjelma, joka tulee antaa selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä.
Asuntomarkkinoiden eriytyminen on järkyttävän suurta
Asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla ja toisaalta asuntojen arvojen aleneminen muuttotappioalueilla on jo pitkään tunnistettu ongelmiksi. Kyse on pitkästä, jo ainakin 1990-luvulta lähtien jatkuneesta talouden ja asumisen keskittymiskehityksestä. Toimenpiteitäkin on tehty, mutta ongelmat ovat jatkuvasti vain pahentuneet.
Monipaikkaisena Helsingin ja Alavuden asukkaana olen seuraillut asuntomarkkinoiden kehitystä molemmilla seuduilla (ks. mm. blogini 16.1.2017 "Kumman asunnon ostaisit ja mitä ajattelet tästä?"). Nyt asuntopoliittisen mietinnön julkistamisen jälkeen tunsin tarpeelliseksi päivittää tietojani näistä kaupungeista sekä vertailun vuoksi myös kasvavassa maakuntakeskuksesta Seinäjoelta. Testasin 11.10. 2018 nettipalvelussa myynnissä olleiden kerrostaloyksiöiden hintatasoa Helsingin kantakaupungissa Kalliossa sekä Seinäjoen ja Alavuden keskustassa. Uudisrakennuksia en ottanut mukaan.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asuntopolitiikka, talouspolitiikka, aluekehittäminen, asuntomarkkinat |
Mitä koko Suomen asuttuna pitäminen voisi tarkoittaa?Keskiviikko 15.8.2018 - Silja Hiironniemi Mitä koko Suomen asuttuna pitäminen tarkoittaa?
Loppukesän kuuma puheenaihe on ollut YLEn teettämä gallup, jonka mukaan neljä viidestä suomalaisesta kannattaa palvelujen turvaamista niin, että koko Suomi pysyy asuttuna. Tulos ryöpsäytti alkuun keskustelun, joka sisälsi pajon asenteisiin kietoutunutta faktasaivartelua ja johti sitä vikasuuntaan. Kritiikkiä kysymyksenasetteluun Kysymyksenasettelua kritisoitiin perusteella, ettei koko Suomi ole asuttu eikä ole koskaan ollutkaan (Timo Aro HS 23.7. ja Suomen Kuvalehti 10.8.). Koko Suomen kaikki 1X1 km ruudut eivät todellakaan ole asuttuja, kuten Aro on tilastoilla osoittanut. Mutta siitä ei kyselyssä ollut kysymys. Kysymyksenasettelua voidaan silti kritisoida. Lue lisää. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asuminen, aluekehitys, elinvoima |
Hillitseekö sote-uudistus kustannusten nousua vai ei? Halutaanko säästöjä vai eikö haluta?Tiistai 29.5.2018 klo 17.38 - Silja Hiironniemi Sote-keskustelussa on kuohuttanut viime päivinä kaksi toisistaan näennäisesti erillistä asiaa: uudistuksen vaikutusten arviointi ja valinnanvapauden toteutuksen aikataulu. Kun kaikki liittyy kaikkeen, liittyvät nämäkin kaksi asiaa yhteen. Ensimmäisen myrskyn aiheutti valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen muistio sote-uudistuksen vaikutuksista sote-menoihin. Se sai tavanomaista jyrkemmän tuomion oppositiopoliitikkojen ja median toimesta. Ainahan valtiovarainministeriön näkemyksiä on arvosteltu, mutta yleensä niiden oikeellisuutta ei juuri ole kyseenalaistettu. Nyt on tehty sitäkin. Reaktio oli sen verran jyrkkä, että heräsi epäilys, olivatko arvostelijat lukeneet koko muistion vai reagoivatko he johonkin yksittäiseen kohtaan. Oli siis haettava muistio netistä ja vaivauduttava lukemaan se. Epäilys siis tuossa vaiheessa noin viikko sitten oli, että luvattuja säästöjä ei synny. Tämän päivän huhumyllyn mukaan perustuslailllisena uhkana onkin se, että niitä tulee ehkä liikaa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, alueuudistus, kustannusten hillintä, valtiovarainministeriö, valinnanvapaus |
Suomella sata mahdollisuutta kehitykseen, onko näkemystä toteutukseen?Keskiviikko 25.4.2018 - Silja Hiironniemi Mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin kurkistus tulevaisuuteen. Kun meillä ei ole suoraa näkymää tulevaan, olemme toisaalta valmiita uskomaan siitä melkein mitä tahansa, ja toisaalta tulevaisuuden ennakointeihin liittyy samalla epäusko ja vastustus. Yksi vakavista ja erittäin tosissaan tehdyistä tulevaisuusselvityksistä on juuri ilmestynyt eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018 -2037”, jonka ovat kirjoittaneet Risto Linturi ja Osmo Kuusi. Monimutkainen ennakointimenetelmä Henkilöliikenne robotisoituu ja palveluvaltaistuu Ihmisten toimintakykyä voidaan avustaa ja säilyttää uusin keinoin Satsauksia tarvitaan paljon, mutta mihin kaikkeen? |
|
6 kommenttia . Avainsanat: Teknologia, Yhteiskunnan toimintamallit, Tulevaisuus, Tulevaisuusvaliokunta |
Sote-maakuntauudistusta Helsingin ja Etelä-Pohjanmaan tyylilläKeskiviikko 21.3.2018 klo 13.44 - Silja Hiironniemi Suomessa on edessä historiallisen suuri ja kaikkien tärkeäksi tunnustama sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistaminen. Kaikkien on osallistuttava, muutettava toimintatapoja, taitettava kustannusnousua. Uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun taittaminen tulevan vuosikymmenen aikana 3 miljardilla vuoteen 2030 mennessä. Olen helsinkiläis-alavutelaisena kansalaisena seurannut sote-maakuntauudistuksen valmistelua Helsinki-Uusimaan ja Alavus-Etelä-Pohjanmaan horisontista. Kunnat ovat kovin erilaisia eikä vertailu ole ihan helppoa, mutta kun elämäntilanteessani monipaikkaisena asukkaana käytän nykyisin näiden kahden kaupungin palveluja, tilannetta tulee seuratuksi molemmissa paikoissa. Helsingin ja Alavuden tarvevakioidut sote-kustannukset ovat sattumalta samalla tasolla, Helsingissä 3327 €/asukas ja Alavudella 3253 €/asukas. Tämä on samalla suomalaista keskitasoa. Alavuden ikärakenne on huomattavasti vanhempi kuin Helsingin, joten vakioimattomat kustannukset ovat Alavudella korkeammat. Palvelujen laatua en pysty nykytiedoilla vertailemaan. Helsinki valittaa suunnilleen kaikesta Sote-maakuntauudistuksen valmistelu on pitkällä. On ollut hämmentävää seurata, miten alueistamme edistyksellisimpänä itseään pitävät Helsinki ja Uusimaa tempoilevat ja uhittelevat muutoksen edessä. Uudenmaan maakunta on Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja Uudenmaan päävalmistelija Markus Sovalan mielestä liian iso. Toisaalta heidän mielestään uudistuksessa on mukana aivan liian pieniä maakuntia, jotka eivät tule pärjäämään. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, alueuudistus, maakunta |
Kansanvallan peruskorjaus - uusi alku vanhalta pohjalta?Sunnuntai 4.3.2018 - Silja Hiironniemi Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitran tavoitteena on muun muassa uudistaa rakenteita ja toimintatapoja niin, että suurten yhteiskunnallisten muutoshankkeiden läpivieminen olisi mahdollista. Sitra tekee ja teettää laajoja kehityshankkeita tulevaisuuden infrastruktuurista ja toimintamalleista. Sitran vanhemmat neuvonantajat ja entiset kansanedustajat Liisa Hyssälä ja Jouni Backman ovat tehneet laajan selvityksen keskeisten vaikuttajien näkemyksistä suomalaisen päätöksentekojärjestelmän uudistumiskyvystä. Tavoite ja nykytila Kansanvallan peruskorjaus-työpaperin tavoitteena on Backmanin ja Hyssälän mukaan tehdä Suomesta jälleen vuoden 1906 tavoin demokratian mallimaa. Tällä tarkoitetaan selvityksessä Suomen vuoden 1906 eduskuntauudistusta, jossa äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui. Ensimmäisenä maailmassa nämä 1,2 miljoonaa naista ja miestä saivat myös vaalikelpoisuuden. Selvityksen luoma kuva demokratian nykytilasta ei ole kaksinen. Vai miltä tämä tuntuu: ” Puolueista on tullut näkymättömän harmaita hallintokonttoreita, eduskunnasta on tullut jatkuvan työuupumuksen äärellä kamppailevien kansanedustajien keskinäisen nokittelun ja julkisuuspisteiden keruun näyttämö, jonka käsittelyyn hallitus tuo puutteellisesti kiireessä valmisteltuja esityksiä, joita siiloissa toimivat ministeriöt ja niiden virkamiehet ovat kellon ympäri valmistelleet ja korjanneet.” Kansalaisten roolia on kuvattu seuraavasti: ”Kansalaiset seuraavat nykyajan demokratian toteutumista turtuneina, hämmentyneinä, tyrmistyneinä tai välinpitämättöminä.” Tällainen tavoitteen ja nykytilakuvauksen vastakkainen asetelma nostattaa lukijan odotukset lähes taivaisiin. Onko nyt tulossa jotakin uutta, jotakin ratkaisevaa, jotakin todellista? Eri ulottuvuuksien tavoitetilojen määrittelyssä tällaisiin odotuksiin vielä vastataankin. Mutta onko kokonaisuus uutta luova? |
|
2 kommenttia . Avainsanat: Kansanvalta, demokratia, Sitra |
Kaksoiskuntalaisuudesta monipaikkaisuuteen - missä konkreettiset toimenpiteet?Perjantai 2.2.2018 - Silja Hiironniemi Kaksoiskuntalaisuudesta monipaikkaisuuteen – missä konkreettiset toimenpiteet?
Tammikuun puolivälissä julkaistiin valtiovarainministeriön Tulevaisuuden kunta-hankkeen työryhmän laatima kaksoiskuntalaisuutta koskeva selvitys ”Millaista monipaikkaisuutta Suomeen”, joka löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-251-927-6 . Kaksoiskuntalaisuus on monimuotoinen ilmiö Toive kaksoiskuntalaisuuden jonkinasteisesta järjestämisestä on viime vuosina pulpahdellut esiin useissa yhteyksissä. Ihmisten lisääntynyt liikkuvuus, pendelöinti, etätyö, kesäasunnot, perhesuhteet, opiskelu ja digitalisaatio luovat tarpeita ja mahdollisuuksia kahdella tai useammallakin paikkakunnalla asumiseen, työskentelyyn ja vapaa-ajan viettoon. Työryhmän selvitysten mukaan Suomessa oli vuonna 2014 noin 600 000 mökkiä. Noin 60 000 mökillä tehtiin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä. Yli 100 000 mökiltä käytiin töissä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Vuonna 2015 yhteensä 752 000 henkilöä eli hieman yli kolmasosa Manner-Suomen työllisistä kävi töissä oman asuinkuntansa ulkopuolella. Luvut ovat suuria, mutta eivät varmaankaan sellaisenaan kuvaa kaksoiskuntalaisuutta. Työryhmä ei ole esittänyt mitään arviota potentiaalisten todellisten kaksoiskuntalaisten määrästä. Ei kaksoiskuntalaisuuden lakisääteistämiselle Kaksoiskuntalaisuuden tunnustamiseen on liitetty toiveita kahden kunnan jäsenyydestä, äänioikeudesta ja verotulojen jaosta kuntien välillä. Työryhmän selvityksessä on ilmeisesti nyt ensimmäisen kerran käyty läpi sitä, mitä virallisen kaksoiskuntalaisuuden lakisääteistäminen merkitsisi mm. kuntien verotusoikeuden, äänioikeuden ja valtionosuusjärjestelmän kannalta. Tuloksena esitetään, että kaksoiskuntalaisuuteen ei voi liittyä verotuksellisia ja äänioikeuteen tai vaalikelpoisuuteen liittyviä oikeuksia kunnallisen verotusoikeuden perustuslain suojan, verotuksen tarkkarajaisuusvaatimuksen sekä perustuslain turvaaman kansanvaltaisuusperiaatteen vuoksi. Tämä johtopäätös on varsin uskottava muodollis-juridinen lopputulos, jolla ilmiö on pitkälti kuitattu tai haluttu kuitata. Tukea kansalaisen kaksoiskuntalaisuudelle on sitten haettu erilaisista ei-sitovista osallisuusjärjestelmistä, joita voidaan jo nykyisen lainsäädännön nojalla kehitellä kunnissa. Ei voi kuitenkaan välttyä vaikutelmalta, että uudenlaisten kaksoiskuntalaisuuden toteuttamiskeinojen etsintään ei ole kovin syvällisesti paneuduttu. Mietinnön toimenpide-ehdotukset jäävät vaisuiksi ja epäkonkreettisiksi. Sen ansiot ovatkin ehkä enemmän käsitteellisessä kehittämisessä.
Kaksoiskuntalaisuudesta monipaikkaisuuteen Työryhmä on päätynyt siihen, että kaksoiskuntalaisuuden sijasta tulisi puhua monipaikkaisuudesta. Monipaikkaisuus määritellään mietinnössä seuraavasti: ”Monipaikkainen on henkilö, joka eri syistä oleskelee useamman eri kunnan alueella pitempiä aikoja sekä haluaa vaikuttaa ja osallistua näiden kuntien toimintaan sekä käyttää paikallisten yritysten, järjestöjen ja kunnallisia palveluja.” Määrittely on mielestäni osuva. Näin määritellen koen itsenikin monipaikkaiseksi henkilöksi. Virallinen kotipaikkani on Helsinki, mutta vietän nykyisin paljon aikaa kakkosasunnolla Alavudella ja jonkin verran myös Jyväskylässä. Monipaikkaisuus ei nykyisin rajoita kovinkaan paljon päivittäisten palvelujen käyttöä. Se on selvityksen mukaan laajasti mahdollista jo nykylainsäädännön nojalla. Voin hoitaa paljon asioita digitaalisesti riippumatta siitä, missä milloinkin oleskelen. Voin käydä uimahallissa Alavudella ja kirjastossa Jyväskylässä. Jos haluan hiihtää, voin käyttää Alavuden loistavia latuja, ja osallistua ainakin osaan kansalaisopiston kursseista. Terveyskeskuksessa käynti akuutissa sairaustapauksessa on silti aina vähän jännittävää, joskus on otettu hyvin vastaan, joskus ei. Sote-uudistuksen myötä tuleva valinnanvapaus mahdollistaa palvelujen käytön entistä paremmin myös kakkosasumiskunnassa, vaikka sellainen valintapäätös edellyttää tietysti aika pysyvää sidettä kakkoskuntaan, jotta sen uskaltaa tehdä. Koulutuspalveluihin on kautta linjan pääsy asuinpaikasta riippumatta.
Halutaanko monipaikkaisuutta edistää ja miten? Peruskysymys luonnollisesti on, halutaanko monipaikkaisuutta tukea ja edistää ja miksi niin tehtäisiin. Se olisi tarpeen kansalaisten elämän helpottamiseksi, mutta sitä näkökulmaa mietinnöstä ei juuri löydy. Myös elinkeinoelämän ja talouden kehityksen edistämisen kannalta olisi tarvetta tukea uudenlaisen työn ja digitalisaation mahdollistamaa joustavaa elämäntapaa. Monipaikkaisuuden vaikutukset kohdistuvat erilaisiin kuntiin eri tavoin, jotkut ehkä voittavat, jotkut häviävät. Sitä ei ole mietinnössä tarkemmin analysoitu. Olisivatko pelkästään muuttotappiosuomen mökkikunnat hyötyjiä vai myös keskuskaupungit? Entä työvoimapulaa potevat yritykset? Kansantalous? Olisiko luotavissa järjestelmä, jossa win-win periaatteella kaikki voittaisivat? Jos kunnasta voisi tunnustetusti pendelöidä kauemmaksikin työpaikan tarjoavassa toisessa kunnassa, se helpottaisi työttömyyttä ja työvoimapulaa, perheiden asemaa ja erilaisten kuntien asemaa. Työryhmä näyttää olevan monipaikkaisuutta yleisellä tasolla edistämässä, mutta ehdotukset ovat vaisuja. Konkreettisin ehdotus, e-kuntalaisuus, jää sisällöltään kuntien kehitettäväksi. Ehdotukset ovat lähinnä sanamuotoa ”kannustetaan kuntia” samalla kun kunnat kehittävät omien kuntalaistensa osallisuutta. Jonkinlainen yhteinen pohja olisi kuitenkin kuntien työlle tarpeen. Kyselin eräältä kuntajohtajalta, olisiko kunnassa kiinnostusta e-kuntalaisuuden kehittämiseen tai kokeilemiseen. Vastakysymys oli: "Mitä me siitä saisimme." Kyllähän asia varmaan on niin, että rahallinen kannustin herättäisi mielenkiintoa asiaan. Mutta sote-uudistuksen jälkeisten uusien kuntien kannattaa kyllä miettiä uusia avauksia muutoinkin.
Mitä pitäisi tehdä? Jos esittää kritiikkiä, pitäisi olla esittää omia vaihtoehtoja. Tässä tulee yksi. Jatketaan siitä, mihin tämä mietintö jäi. Asetetaan uusi työryhmä, jonka tehtäväksi tulee konkretisoida monipaikkaisuuden huomioon ottavia mekanismeja, kuten e-kuntalaisuutta, sen rekisteröintiä ja riittävän väljiä edellytyksiä. Selvitettäisiin myös uusia keinoja verotulojen jakamiseen kuntien kesken vähän kevyemmin menetelmin. Kehittämisessä täytyisi hiukan irrotella, tehdä systeemistä riittävän väljä, ja kuntien aktiivisuuteen ja ihmisten itsemääräämisoikeuteen perustuva. Voisin esimerkiksi hyvin kuvitella, että veroilmoitusta antaessani laittaisin ruksin veroilmoitukseen kohtaan: veroistani saa siirtää kakkoskuntaosuuden kuntaan x, jossa olen rekisteröitynyt e-kuntalainen. Kakkoskuntaosuus voisi olla ainakin aluksi aika pieni osuus maksamastani kuntaverosta, esimerkiksi 5-10 %, joka siirrettäisiin kuntien kesken kaikkien raskaiden verotus- ja valtionosuusjärjestelmien ulkopuolella. Pieni raha, mutta motivoisi kakkoskuntaa kehittämään e-kuntalaisuutta, ja antaisi minulle legitimiteettiä olla mukana vaikuttamassa myös kakkoskunnan asioihin. Se olisi oikein. Mitkä kunnat hyötyisivät? Ensi silmäyksellä hyötyisivät ainakin maaseutukunnat, joissa mökkiasutusta on paljon. Mutta myös keskuskaupungit hyötyisivät, jos ja kun järjestelmä olisi neutraali. Jos ne kehittäisivät pendelöijille ja etätyötä ympäristö- ja maaseutukunnista käsin tekeville houkuttelevan e-kuntalaisuuden, ne voisivat saada samalla keinolla lisärahoitusta palveluihinsa, niihin, joita ulkokuntalaiset käyttävät nykyään ilman eri korvausta. Sekin olisi oikein. Monipaikkaisuudesta paikkariippumattomuuteen? Voi olla, että monipaikkaisuuskin on vain välivaihe. Kotipaikkarekisterit ja tilastoinnit vaativat nyt edelleen kiinnittymistä paikkaan, mutta todellinen elämä edellyttää sitä yhä vähemmän. Ehkäpä nykyinen työn ja elämäntapojen monimuotoistuminen johtaa jossakin vaiheessa siihen, että voimme kytkeytyä eri asioiden suhteen erilaisiin julkisiin verkostoihin, joissa paikka ei enää ole ratkaiseva ominaisuus. Mutta toistaiseksi voidaan tyytyä monipaikkaisuuden kehittämiseen.
|
|
1 kommentti . Avainsanat: Kaksoiskuntalaisuus, monipaikkaisuus, verotus, uusi kunta |
Vuosi vaihtuu, hallinto kehittyySunnuntai 31.12.2017 - Silja Hiironniemi Vuoden vaihtuessa ei voi välttyä miettimästä, mitä kuluneen vuoden aikana tapahtui, ja mitä ei tapahtunut. Hallinto kehittyy jatkuvasti säädösmuutosten kautta ja ihmisten toiminnan kautta. Olisi hyvä, jos vuoden vaihtuessa pystyisi jäsentelemään ja asettelemaan kehityksen osaksi pitkää jatkumoa menneisyydestä tulevaisuuteen. Se ei yleensä onnistu kovin hyvin, kun perspektiivi menneeseen on vielä lyhyt, eikä viisautta muutenkaan välttämättä ole riittävästi. Aina voi kuitenkin yrittää jotakin siihen suuntaan.
Suomi 100 – kunniakas demokratia
Suomi 100-vuoden päätteeksi on myös syytä sanoa jotakin itsenäisen Suomen hallinnon kehityksestä pidemmällä tähtäimellä. Alkuvaikeuksien jälkeen se on kehittynyt toimivaksi demokratiaksi. Vaalit käydään kuten pitää, ja hallitusta ja poliitikkoja saa haukkua mielin määrin.
Yksi pitkän linjan hyvä muutos on se, että hallinto ja sen virkamiehet ja viranhaltijat tuntevat itsensä yhä enemmän kansalaisten palvelijoiksi, eivät herroiksi. Yleisesti hallinto toimii lakeja noudattaen, ja väärin tekijät joutuvat vastaamaan teoistaan. Vuonna 2017 poliiseja ja yksi korkea syyttäjäkin on saatettu edesvastuuseen laittomuuksista. Niitä ei saisi tapahtua, mutta jos tapahtuu, asiat selvitetään ja oikeuslaitos antaa tuomiot. Tässä suhteessa systeemi toimii.
Poliisi kuitenkin jonkin verran huolestuttaa. Rikoksia ja ylilyöntejä on tapahtunut. Siitä huolimatta poliisin itsekehu ja kansalaisten luottamuksen suitsuttaminen tuntuu siellä vielä menevän terveen itsekritiikin edellä.
Media - vallan vai tiedon vahtikoira?
Jonkin verran on vaivannut viimeaikainen hallinnon ja median välisten suhteiden kehitys. Media on korottanut itsensä demokratian ja hallinnon ylimmäksi valvojaksi, ohi kansalaisten, eduskunnan ja valvovien viranomaisten. Olen aina ajatellut, että median tärkein tehtävä on oikean tiedon välittäminen, mutta kun monesta suusta on todistettu, että se on vallan vartiointi, niin on se varmaan ainakin vallitseva käytäntö. Kuitenkin juuri näinä aikoina oikean tiedon välittäminen ja ”tiedon vahtikoirana” toimiminen olisi kaikkein ajankohtaisin ja kriittisin median tehtävä. Näiden kahden välillä on ainakin painotusero.
Kansalaisten osallistumisessa ja osuudessa hallinnon kehittämiseen meillä joka tapauksessa vielä riittää tehtävää.
Sote – vihdoinkin toteutumaisillaan
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on vihdoin kuluneena vuonna ollut toteutumaisillaan, kymmenvuotisen ponnistelun jälkeen.
Sote-uudistushan on osa pitkää kunta- ja sotehallinnon uudistamisen prosessia, joka alkoi Vanhasen hallituksen toimesta vuonna 2006 kuntien uudistumista ajaneessa Paras-hankkeessa. Paras-hankkeen tuloksena oli aikamoinen kuntien yhdistymisaalto, 59 kuntaliitosta ja sadan kunnan väheneminen. Enimmillään kuntaliitoksia toteutui vuoden 2009 alussa 32.
Samoihin aikoihin valmisteltiin vuonna 2010 voimaan tullut aluehallinnon uudistus, jolloin lääninhallitukset lakkautettiin ja koottiin niistä ja valtion useista sektorikohtaisista virastoista uudet aluehallintovirastot eli avit ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli ELY-keskukset. Tämä muodostaa nyt osaltaan pohjaa maakuntauudistukselle.
Kataisen ja Stubbin hallituksen ohjelmaan sisältyi v 2011 Paras-hankkeen jälkeen aloitettu kuntauudistus ja yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan lainsäädännön yhdistäminen ja selkiyttäminen. Kuntaliitoksia ei selvittelyistä huolimatta juuri syntynyt ja sote-uudistus kaatui perustuslakivaliokunnan kielteiseen kannanottoon.
Vuodesta 2015 on Sipilän hallituksen toimesta valmisteltu sote-uudistusta, johon perustuslakivaliokunnan kanta huomioon ottaen on rakennettu välttämättömänä osana myös maakuntauudistus. Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille. Uudistukseen kytkettiin myös kansalaisten valinnanvapauden laajentaminen.
Olen käsitellyt sote-uudistusta useissa aiemmissa blogikirjoituksissa. Siinä on vaikeita paikkoja, joita on korjattu useaan otteeseen, ja yksi korjauskierros on vielä edessä. Kaikesta hälystä huolimatta siinä on paljon hyvää. Tämän uudistuksen toetutuminen on nyt niin hilkulla, että sen todellakin toivoo menevän läpi.
Kaupungistuminen keskustelun kohteeksi
Kaupungistumiskeskustelu roihahti käyntiin syksyllä, kun pormestari Jan Vapaavuori hyökkäsi lähinnä maakuntauudistusta vastaan väittäen, ettei hallitus ymmärrä kaupungistumista kehityksen väistämättömänä megatrendinä. Keskustelu kaupungistumisesta, alueellisesta keskittymisestä ja autioitumisesta on siitä lähtien kuplinut mm. Helsingin Sanomien ja maakuntalehtien palstoilla ja Twitterissä. Viimeksi HS julkaisi laajan artikkelin kylien kuolemisesta eilen 30.12.2017.
Kaupungistuminen ei ole kuitenkaan uusi ilmiö. Termiä käytetään esimerkiksi Suomen kaupunkirakentamisen historian I osassa kuvaamaan kehitystä 700-luvulla: ”700-luvulla alkaneen kaupungistumiskehityksen seurauksena koko Itämeren piiri liittyi laajalle ulottuneisiin kaupallisiin verkostoihin”. Vaikka kaupungistumista voikin siis kuvata läpi historian kulkeneeksi ja varmaankin siten myös väistämättömäksi megatrendiksi, sitä ei voi pitää minään erityisen uutena ja ajankohtaisena ilmiönä. Silti siihen liittyy uusia trendejä, etuliitteellä mega- tai ilman, jotka varmasti vaikuttavat tulevaisuudessa Suomenkin alueelliseen kehitykseen.
Muita uudistuksia
Paljon muutakin hallinnossa on tapahtunut. Byrokratiaa on säädöksistä purettu. Digitalisaatiolle on luotu uusia mahdollisuuksia. Ensi vuonna nähdään, muodostuuko suomi.fi - sivuista vihdoin keskeinen palveluareena suomalaisille.
Menestystä uuteen hallinnon kehittämisvuoteen
Vaikka Suomessa hallinto on monilla mittareilla huipputasoa, siinä on aina parannettavaa. Hallitukselta ja hallituksilta ei työsarka lopu ensi vuonna eikä seuraavina vuosina.
Hallinto muuttuu säädösten myötä vain jos sitä pyörittävät ihmiset tosiaan muuttavat omia toimintatapojaan. Sote-henkilöstö on avainasemassa sote-uudistuksen toteutuksessa. Asiakkailtakin odotetaan omaa uutta otetta. Hyödynnämmekö uusia mahdollisuuksia? Suostummeko opettelemaan uutta ja käyttämään palveluja uudella tavalla? Annammeko rakentavaa palautetta, jos jokin ei oikein toimi, vai kiroilemmeko toimimattomuutta omissa poteroissamme?
Aika näyttää. Palataan asiaan.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallinnon kehittäminen, sote-uudistus, media, kaupungistuminen |
Kaupungistuminen ja maakuntien tarpeellisuus - osa 3Maanantai 27.11.2017 - Silja Hiironniemi Kaupungistumiskeskustelu jatkuu. Otetaanko siinä kantaa poleemisina huitaisuina vai tietoihin perustuen?
TV-keskustelu Vehviläinen – Vapaavuori
Vihdoin 20.11.2017 käytiin luvattu TV-keskustelu A-studiossa kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen ja ylipormestari Jan Vapaavuoren kesken. Kaupungistumisesta ja keskittymisestä ei juuri puhuttu, eikä lainkaan myöskään samana päivänä tehdystä EU:n päätöksestä, jolla Helsingin ja Suomen havittelema Euroopan lääkevirasto meni EU:n keskuspaikalle Amsterdamiin. Sen sijaan puhuttiin siitä, onko maakuntauudistus tarpeellinen, ja mihin maakuntia tarvitaan. Myös kaupunkien halu saada hoitaakseen kasvupalvelut oli esillä.
Oli tietysti liikaa odottaa, että Vehviläinen ja Vapaavuori olisivat päätyneet jonkinlaiseen yhteiseen näkemykseen asiasta, mutta keskustelu jankkasi luvattoman paljon toistensa ohi puhumiseen juupas-eipäs tyylillä. Vehviläinen toi esille nykyisten valtion ja kuntien hallintohimmelien korjaamisen tarpeen, Vapaavuori ei tätä tarvetta ymmärtänyt. Kasvupalvelujen siirtämisessä valtiolta kaupungeille tuntui kuitenkin jäävän jonkinlainen avoin tila mahdollisesti tulevalle yhteisymmärrykselle.
Helsingin Sanomien sanoma
Helsingin Sanomat julkaisi 17.11 vertailun 20 suurimman kaupungin kehityksestä 2010-luvun aikana. Eniten olivat sijoitustaan parantaneet itäiset Lappeenranta (sijalta 12 sijalle 9) ja Kuopio (sijalta 16 sijalle 13). Espoo, Helsinki ja Vantaa olivat yllätyksettömästi kolme ensimmäistä. Vaasa oli pudonnut sijalta 4 sijalle 5, ja Seinäjoki jatkaa edelleen sijalla 7.
Pääkirjoituksessaan 20.11. Helsingin Sanomat nosti vielä erikseen esiin Kuopion kaupungin hyvän kehityksen. Sen katsottiin perustuvan kaupungin rohkeisiin strategisiin valintoihin. Kuopio on viime vuosina nojannut kauppaan, terveyden ja hyvinvoinnin toimialaan.
HS on ehkä hiukan pyöristänyt alun perin äärijyrkkää kaupungistumislinjaansa, ja hyvittelee nyt maakuntakeskus Kuopiotakin, mutta alta kuultavat edelleen maakuntaepäluulot. Ajatuspaja Toivon raportissa HS:n pääkirjoitustoimittaja Jaana Savolainen kommentissaan viittaa siihen, että osa maakunnista ajautuu vaikeuksiin ja niiden määrää edes myöhemmin vähennettäisiin.
Tieto- ja kommenttipaketti maakunnista, alueista ja maakuntavaaleista
Ajatuspaja Toivo julkaisi 15.11.2017 painavan tieto- ja kommenttipaketin #Makuvaalit – pientä hienosäätöä maakuntavaaleihin. Raportti sisältää yksityiskohtaista aluetietoa ja valaisee mukavasti myös näkökulmien moninaisuutta. Siinä on myös perusteltuja kommenttipuheenvuoroja eri näkökulmia edustavilta henkilöiltä. Kuitenkin se on myös vähän yllättävällä tavalla ristiriitainen erityisesti suuresti kunnioittamani tietopohjan tuottajan Timo Aron kannanotoissa.
Raporttiin sisältyy Timo Aron ja Miira Raiskilan ansiokas analyysi alueiden eroista. Siinä todistetaan yksityiskohtaisesti aluetalouden, väestömuutosten, hyvinvoinnin, kuntatalouden, osaamisen ja osallisuuden indikaattoreilla, että maakuntauudistuksen 18 maakuntaa ovat hyvin erilaisia, ja alueellisen elinvoiman erot ovat jatkuvasti kasvamassa. Suosittelen siihen tutustumista kaikille alueiden asioista kiinnostuneille.
Johtopäätöksenä tässä artikkelissa on, että optimaalinen hallintomalli, joka toimisi erinomaisesti kaikissa maakunnissa maaseutumaisista pienistä maakunnista suuriin kaupunkimaisiin maakuntiin, voi olla vaikeasti saavutettavissa. Tähän voi hyvin yhtyä. Samalla kuitenkin itse tulen siihen johtopäätökseen, että paras malli tällaiseen rakenteeseen ilmeisesti on juuri itsehallinnollinen maakunta, jossa alueellinen kehittäminen ja palvelutavoitteiden toteuttaminen voidaan suunnitella asianomaiselle alueelle soveltuviksi.
Aro on samassa dokumentissa otsikolla Kaupungistumisten trendi analysoinut alueiden väestökehitystä, ja aivan oikein todennut, että kaupungistuminen ilmenee samanaikaisesti sekä kaupunkien tiivistymisenä ja kaupunkialueiden laajenemisena että reuna- ja haja-asutusalueiden vähittäisenä harvenemiskehityksenä. Lähinnä liikenne- ja kasvukäytäviin (kai) tukeutuen hän ottaa kantaa siihen, että maakuntalähtöisyyteen perustuva 18 alueen malli ei perustu todelliseen kehitykseen eikä toiminnallisuuteen, eikä nykyinen maakuntajako ole kestävä tulevan aluerakenteen näkökulmasta. Hän toteaa jopa, että uusi maakuntamalli on jo toteutuessaan vanhentunut. Vaihtoehtoista mallia hän ei esitä tässä dokumentissa, mutta aikaisemmin hän on esitellyt vaihtoehtoisesti seitsemää tai kahtatoista maakuntaa käsittävää mallia. Tässä on ristiriita: Hallintomallia ei voi valita vain yhden muuttujan perusteella. Kokonaisvaltaisen monimuuttujaisen analyysin tuloksena tällaista väitettä ei ole raportissa esitetty.
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori käyttää kovaa kieltä kuten tavallisesti, ja lainaa Aroa omassa kommentissaan, jonka otsikko on raflaavasti: ”Uudistus” suoraan menneisyydestä. Vapaavuori kirjoittaa lisäksi, että suurten kaupunkien etujen sivuuttaminen ei ole pienempienkään kuntien etu. Konkretiaa siitä, mitä etuja ollaan sivuuttamassa, hän ei mainitse, enkä minä pysty niitä kuvittelemaan. Tosiasiahan on, että maakuntien toimielimiin tulee valikoitumaan eniten nimenomaan suurista kaupungeista ja maakuntakeskuksista tulevia edustajia, joten edunvalvonta varmasti toimii.
Kuhmon tuleva kaupunginjohtaja Tytti Määttä toteaa, että urbanisaatio ei ole automaattinen vastaus siihen, miten talous saadaan kasvuun. Suomen kilpailukyky edellyttää maaseudun voimavarojen hyödyntämistä. Määttä katsoo, että maakunnallinen vahva itsehallinto voikin olla Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta suuri mahdollisuus.
Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies esittää varsin maltillisesti uudistuksen eri näkökohtia päätyen siihen, että hallinnon rakenne on vain kehikko. Asenne ratkaisee kaiken.
Raportin johtopäätöksissä väläytellään myös sitä, että maakuntien määrää voidaan myöhemmin vähentää. Näin tietysti on, samalla periaatteella kuin kuntaliitoksissakin. Olennaista nyt kuitenkin on, että mentäisiin eteenpäin tältä pohjalta, saataisiin uudistus käyntiin, ja kaikille 18 maakunnalle annettaisiin vakavasti otettava mahdollisuus hoitaa oman alueensa asukkaiden palvelut ja kehitys parhaalla mahdollisella tavalla.
Tarvitaanko maakuntia?
Tarvitaanko maakuntia johonkin? Alueita ainakin on kovasti tarvittu kehityksen käyttövoiman turvaamiseen.
Kaupungistuminen on tapahtunut pitkälti kaupunkeja ympäröivien alueiden henkilöresurssien varassa. Esimerkiksi Seinäjoki saa nettomuuttoa kaikista maakunnan kunnista paitsi Ilmajoelta. Seinäjoelta muutetaan enimmäkseen Tampereelle, Helsinkiin, Jyväskylään, Turkuun ja Vantaalle. Helsingin seudulle muutetaan koko maasta, ja lukumääräisesti eniten muista suurista kaupungeista.
Mitä sitten tapahtuu, kun alueilta loppuvat peruskoulutetut ja ammattikoulutetut nuoret, jotka nyt tulevat suuremmille paikkakunnille työhön ja jatko-opintoihin? Keskuskaupunginkaan etu pidemmällä tähtäimellä ei ole tyhjentää ympäröiviä alueita asukkaista, vaan edesauttaa alueen kehitystä ja kasvua kokonaisvaltaisesti. Siihen maakunta on läheisyydeltään juuri oikea toimija. Valtiotaso on liian etäällä.
Sote-uudistus tarvitsee maakuntia, koska laaja-alaisen, asukkaiden lakisääteisiä peruspalveluja järjestävän organisaation tulee olla kansanvaltaisesti hallittu ja perustua vaalien tulokseen. Perustuslakivaliokunta ja hallinnon läheisyysperiaate, demokratia ja muutoinkin terve järki edellyttävät tätä.
Maakuntakeskustelussa olisi syytä huomata, että maakunta ei ole nykymuodossaan eikä tulevassa pelkästään alueen elinkeinojen kehittämistä tai pelkästään palvelujen kehittämistä varten, vaan myös ihmisten kotiseutu, identiteetin pohja. Maakunta ei myöskään muodosta eikä saa tulevaisuudessakaan muodostaa hallinnollisia kehityksen esteitä laajemmille alueille, vaan se tulee toimimaan laaja-alaisen väylä- ja verkostoyhteistyön yhtenä lenkkinä valtakunnallisesti ja globaalisti.
Materiaalia keskustelulle riittää
Aluekehittämisestä valtionhallinnossa vastaava työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut ainakin kaksi suhteellisen tuoretta aluetietoa sisältävää materiaalia. TEMin julkaisussa (25/2016) Perttu Vartiainen on analysoinut aluejärjestelmää kolmen tyypin avulla paikkojen hierarkiana, mosaiikkina ja verkostona, mikä avaa kolme eri näkökulmaa alueiden kehittämiseen. TEM on julkaissut toukokuussa 2017 julkaisun Alueiden vahvuuksien analyysi, jossa on analysoitu kaikkien nykymaakuntien kehityspohjaa. Alueuudistus.fi VM:n verkkosivuilla tuottaa ajankohtaista tietoa maakuntauudistukseen liittyen. Kaikkiin en ole pystynyt perehtymään enkä varsinkaan tässä kommentoimaan.
On hyvä, että erilaisia materiaaleja julkaistaan. Kun sote-maku-lainsäädäntö eduskunnassa todennäköisesti hyväksytään ja maakuntavaalit rupeavat ensi vuonna lähestymään, keskustelu toivon mukaan vielä konkretisoituu koskemaan toimeenpanon parhaita mahdollisia muotoja.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaupungistuminen, alueuudistus, maakunnat, maakuntavaalit |