Vuoden 2020 koronaepidemia mullisti ihmisten elämän monin eri tavoin. Etätyö oli yksi iso muutos, samoin etäopiskelu peruskoulusta yliopistoihin saakka. Ihmiset yllättivät ehkä itsensäkin sillä, miten nopeasti työskentelytapoja muutettiin ja elämisen tarpeet muuttuivat. Tuli tärkeäksi saada tilaa, päästä välillä ulos luontoon rentoutumaan ilman virusuhkaa, ja tärkeysjärjestykset muuttuivat. Se rupesi näkymään vuoden kuluessa jo muutoksina tilastoissakin.

 

Väestökehitys muutoksen mittarina

Väestömäärän kehitys on se mittari, jolla useimmiten ja helpoimmin kuvataan alueiden ja kuntien kehityksen suuntaa. Muita mittareita voisivat olla yritysten määrä ja työpaikkamäärä taikka asuntojen hintojen tai kunnan talouden kehitys, mutta silti ensiksi usein katsotaan väkiluvun kehitystä.

Pitkän ajan muutostrendi on ollut väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin, muuttovoitto niissä ja muuttotappio suurella määrällä pieniä ja keskikokoisia kuntia. Koronavuonna 2020 tämä vuosikymmeniä vallinnut megatrendi alkoi murtua, ja muuttovoitot ja -tappiot jakautua uudelleen. Kannattaa siis nyt kuntavaalivuoden alussa katsoa tätä kehitystä. Onko tapahtunut käänne ja kasvaako vai hiipuuko muutos, ja voiko siihen vaikuttaa?

Kannattaa myös miettiä, minkälaisia lukuja tarkastellaan. Mahdollisuuksia on monia. Muuttovoitto ja -tappio näyttävät kehitystä yhdellä tavalla. Maan sisäinen muuttoliike ja ulkomaat huomioiva muuttoliike näyttävät erilaisia lukemia. Luonnollinen väestönkasvu eli syntyneiden ja kuolleiden määrän kehitys näyttää kehitystä taas eri tavalla.   

 

Suomen väkiluvun kasvu oli ulkomailta muuttaneiden varassa 

 

Koko Suomessa väkiluku on kasvanut vuonna 2020. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomen väkiluku oli joulukuun lopussa 5 536 146. Väkiluku kasvoi vuoden 2020 aikana 10 854 hengellä.

Koko Suomi kärsii väestön ikääntymisestä ja alhaisesta syntyvyydestä. Luonnollista väestönkasvua ei ole, sillä kuolleisuus on ylittänyt syntyvyyden koko maan tasolla. Syntyneitä oli 8 491 vähemmän kuin kuolleita. Väestönkasvu on perustunut ulkomailta tapahtuneeseen muuttoon. Maahanmuuttoja oli 19 378 enemmän kuin maastamuuttoja.

 

Etelä-Pohjanmaan väkiluku väheni

Etelä-Pohjanmaan väkiluku vuoden lopussa oli 187 725. Se väheni 929 hengellä vuoden 2020 aikana. Kuolleita oli 700 enemmän kuin syntyneitä. Etelä-Pohjanmaan kuntien nettomuutto oli miinuksella 602 henkeä. Maakunta menetti väkeä erityisesti kolmannella vuosineljänneksellä. Tämä mitä ilmeisimmin johtuu suureksi osaksi opiskelijoiden lähtömuutosta maakunnan ulkopuolelle opiskelemaan. Maahanmuuttoja oli 284 enemmän kuin maastamuuttoja. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kääntämään väkiluvun muutosta kasvuksi, vaikka niin tapahtui koko maan tasolla.

Väkiluku Alavudella oli joulukuun 2020 lopussa 11 336, ja vähennystä siinä oli 132 henkeä. Syntyneitä oli 107 henkeä ja kuolleita oli 145, eli luonnollinen väestönlisäys oli miinuksella 38 hengen verran. Suurin väestöä vähentävä tekijä oli kuntien välinen nettomuutto, joka oli miinuksella 104 henkeä. Lähtömuutossa näytti olevan kaksi piikkiä: suurin lähtömuuttajien määrä oli kolmannella vuosineljänneksellä, 168 henkeä, mutta myös ensimmäisellä neljänneksellä lähtömuutto oli aika korkea, 100 henkeä.  Nettomaahanmuutto on Alavudellakin plussalla, mutta vain 9 henkeä.

Muissa Etelä-Pohjanmaan kunnissa tilanne oli suunnilleen samanlainen kuin Alavudella, lukuun ottamatta tietysti maakuntakeskus Seinäjokea ja myös Ilmajokea, joiden väkiluku oli kasvanut. Seinäjoen väkiluku vuoden lopussa oli 64 154. Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Seinäjoki sekä saa että menettää. Kolmannella neljänneksellä, jossa muuttomäärät ovat suurimmat, tulomuutto Seinäjoelle oli 1 262 henkeä, ja lähtömuutto 1 158 henkeä. Kokonaisuutena nettomuutto oli plussalla 181 henkeä, mikä on selvästi vähemmän kuin aiempina vuosina.

 

Muuttovirrat rupeavat hajautumaan

Erityisen selvä muutos on tapahtunut Helsingin ja Espoon kohdalla. Vuosien muuttovoitot ovat sulaneet niin, että ennen muuttovoittotilastojen kärjessä noin yli 3000 asukkaan keskimääräisellä vuosittaisella muuttovoitolla ollut Helsinki on romahtanut 983 asukasta menettäneeksi muuttotappiokunnaksi. Sama kehitys on Espoolla, yli 1500 henkilöä vuosittaista muuttovoittoa saanut Espoo on saanut vuonna 2020 muuttotappiota 682 henkeä. Sen sijaan esimerkiksi Tampere, Kuopio ja Oulu kohtuullisesti lisäsivät muuttovoittoaan. Muuttajat ovat pääosin valuneet Uudenmaan pienempiin kaupunkeihin, viihtyisinä pidettyihin maakuntakeskuksiin ja suurten kaupunkien kehyskuntiin. Tutkija Timo Aron laatimalla kartalla muuttovoittoa saaneet kunnat muodostavat päärataa noudattelevan kuvion Helsingistä Seinäjoelle saakka. Myös Lapissa on yllättävän paljon muuttovoittoisia kuntia.  Muuttovoittoa saaneita kuntia on kaikkiaan 104, muuttotappiokuntia 206.

Edellä kuvattu väestökehityksen suunnanmuutos ei kuitenkaan näytä ulottuneen lainkaan Etelä-Pohjanmaalle. On selvää, että koronan käynnistämänä asumisen suurempaa väljyyttä etsivät ihmiset pääkaupunkiseudulta helposti jäävät pääkaupunkiseudun lähistölle. Mutta miten Etelä-Pohjanmaan maakunnan kunnat, Alavus mukaan lukien, pääsevät kasvukuntien joukkoon? Ehkäpä ne, joilla on kesäasunto tai juuret täälläpäin voivat tai ainakin voisivat etätyön myötä hakeutua juurilleen, ja vähitellen rohkaistua myös muuttamaan tänne. Ongelmana kuitenkin on, että etätyön laajuudesta ei ole tilastoa eikä kuntakohtaista tietoa.

 

Monipaikkaisuudella on monia muotoja

Monipaikkaisuus ilmiönä on oikeastaan tiedostettu laajemmin vasta koronavuonna 2020, kun ihmiset joukoittain siirtyivät tekemään työtä ja opiskelemaan etänä. Monipaikkaisuuden muotoja on itse asiassa monenlaisia, mutta niitä ei ole näihin päiviin saakka kunnolla noteerattu ihmisten elämään vaikuttavina tekijöinä, eikä niihin kytkeytyviä ihmisen toiminnan esteitä tai hankaluuksia ole siksi myöskään poistettu.

Suomen ympäristökeskus Syke on kartoittanut monipaikkaisuuden eri muotoja hankkeessa, jossa on tehty erityiset monipaikkaisuuskortit niistä ilmiöistä, joihin monipaikkaisuutta liittyy. Korteissa on tilastoihin perustuvaa tietoa näiden tekijöiden laajuudesta. Seuraavissa kappaleissa on poimintoja tästä selvityksestä, joka löytyy netistä osoitteesta https://www.syke.fi.

 

Pitkät työmatkat. Yli kolmannes työssäkävijöistä eli 806 000 henkeä käy töissä oman kotikunnan ulkopuolella. Heistä 81 000:lla työmatka on yhteen suuntaan yli 100 km ja yli 200 km työmatkoja tekee 34 000 henkilöä. Toisessa maakunnassa käy töissä 148 000 henkilöä. Työasuntovähennystä verotuksessa saa 10 000 henkilöä.

Kausityö. Kausityötä tehdään erityisesti maa- ja metsätaloudessa (40 000 henkilöä) ja matkailutoimialalla (40 000 henkilöä). Maa- ja metsätaloudessa ulkomaalaista työvoimaa oli 15 580 henkilöä vuonna 2016. Maatalouden eniten ja vähiten työllistävän kuukauden ero koko maassa on noin 23 000 henkilöä. Lapissa on 5000 – 10 000 kausityöntekijää vuosittain. Lapissa matkailuyritysten työvoimasta jopa yli 60 % voi olla kausityöntekijöitä.

Etätyötä teki pääsääntöisesti 1,2 miljoonaa ihmistä koronapandemian aikana, kun ennen pandemiaa etätöitä vähintään viikoittain teki 350 000 palkansaajaa. Tapahtui suuri hyppäys, ja vaikka pandemia toivottavasti häviää keskuudestamme tämän vuoden aikana, ja ihmiset mielelläänkin palaavat taas työpaikoille, 27 % työllisistä aikoo tehdä enemmän etätöitä myös pandemian jälkeen.

Yrittäjyys. Yrittäjyyden Syke on lukenut etätyöhön. Itse nostaisin sen erilliseksi monipaikkaisuuden ilmenemismuodoksi. Yrittäjät työskentelevät yhä useammin paikkariippumattomasti ja etänä. Noin 34 % suomalaisista ja jopa 50 % nuorista kaupunkilaisista on kiinnostunut monipaikkaisesta tai etäyrittäjyydestä, jossa osa yritystoiminnasta voisi tapahtua maaseudulla. Verkkoyrittäjyys on kasvussa, mutta verkkoyrittäjyyden määrää Syke ei kerro. Yrittäjyyteen liittyy tänä aikana monenlaisia uusia mahdollisuuksia, joita on syytä tutkia erikseen tarkemmin.

Opiskelu. Monipaikkaisia opiskelijoita ovat esimerkiksi perusasteen opintojen jälkeen kotoa pois muuttavat nuoret, jotka käyvät kotona viikonloppuisin ja loma-aikoina sekä aikuisopiskelijat, joilla muu perhe asuu toisella paikkakunnalla. Noin 50 000 nuorta muuttaa vuosittain toiseen maakuntaan.

Vapaa-ajan asuminen. Ulkopaikkakuntalaiset vapaa-ajan asukkaat moninkertaistavat suosituimpien mökkialueiden väestömäärän lomakausina. Suomessa on 511 900 vapaa-ajan asuntoa ja noin 100 000 tyhjää pientaloa, joita tosiasiallisesti käytetään vapaa-ajan asumiseen. Joka viidennessä kunnassa (64 kpl) on enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisesti asuttuja asuntoja, ja 68 % vapaa-ajan asunnon omistajatalouksista asuu vakituisesti mökkikunnan ulkopuolella. Yhteensä ulkopaikkakuntalaisiin omistajatalouksiin kuuluu 560 000 henkilöä.  Kunnan ulkopuolelta tulevien mökinomistajien määrät ovat suurimpia Lounais-Suomen rannikolla, Hämeessä ja Savossa. Kuitenkin myös Alavudella tällaisia omistajia on noin tuhannen paikkeilla.

Matkailu. Majoitusliikkeissä yöpyy vuosittain noin 12 milj. koti- ja ulkomaan matkailijaa. Pandemian myötä kotimaan matkailu on lisääntynyt alueellisesti, ja ulkomaan matkailu vähentynyt. Sukulaisten ja ystävien luokse tehdään noin 14 milj yli 100 km päähän ulottuvaa vierailumatkaa. Vuokramökkejä on noin 11 000, ja niissä 65 000 vuodepaikkaa.

Perhesyihin liittyvä monipaikkaisuus. Perheen jäsenten elämä voi olla jakautunut usealle paikkakunnalle. Tällaisia tilanteita voi liittyä esimerkiksi avioerojen jälkeen lasten asumiseen tai etäällä asuvan lähiomaisen hoivaan. Suomessa noin 150 000 lasta asuu vuorotellen eri vanhempien kotona. Noin 65 000 ihmistä on pääasiallinen etäällä asuvan omaisen hoitaja.

Pakotettu monipaikkaisuus. Pakotetuksi monipaikkaisuudeksi Syke kutsuu esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten tilannetta. Heitä on noin 19 000. Myös asunnottomat ja turvapaikanhakijat Syke lukee pakotetusti monipaikkaisiksi.

Omistamiseen perustuva monipaikkaisuus. Tätä koskeva teksti on vasta valmistelussa, mutta oletettavasti siihen kuuluu ainakin metsänomistus.

 

Miten monipaikkaisuus ilmenee Etelä-Pohjanmaalla ja Alavudella?

Etelä-Pohjanmaata ei yleisesti pidetä erityisenä lomamaakuntana, toisin kuin vaikkapa Etelä-Savoa ja Lappia. Etelä-Pohjanmaankin itäisessä osassa on kuitenkin paljon järviä ja samalla myös kesämökkejä. Esimerkiksi Alavudella on 1 900 vapaa-ajan asuntoa. Siinä mielessä on pohjaa etätyön tekemiselle myös täällä. Monilla pääkaupunkiseudulle, Tampereelle tai Turkuun muuttaneella on vahvat juuret Etelä-Pohjanmaalla, ja kotitalo voi olla täällä tyhjillään. Myös Seinäjoelta voi hyvin tehdä etänä töitä vaikkapa Alavudella rantamökissä taikka Ähtärissä vapaa-ajan asunnossa. Varmasti näin tapahtuukin jonkin verran, mutta kun sitä ei nykyisin tilastoida, ei tarkempaa tietoa asiasta ole.

Opiskelijoiden muuttotilastoissa Etelä-Pohjanmaa on pääosin menettäjänä, koska alueella ei ole yliopistoa. Tässäkin on uusi aika jo alkanut. Yliopistojen verkkokurssit, muu etäopiskelu ja oppilaitosten keskinäinen verkostoituminen ja monimuoto-opetus luovat monipaikkaiselle asumiselle edellytyksiä. Täällä asuu myös vanhuksia, joista lapset huolehtivat etäältäkin asutuskeskuksista käsin.

Monipaikkaisuus ilmiönä ulottuu tännekin. Alue- ja kuntakohtaisia tietoja on kuitenkin tällä hetkellä vähänlaisesti.

 

Mitä johtopäätöksiä tässä tilanteessa on syytä tehdä?

Monipaikkaisuus koskee Syken laskujen mukaan miljoonia suomalaisia eri tavoin, osaa monellakin tavalla. Monipaikkaisuutta on ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa, vaikka sitä ei juuri ole tiedostettu. Pandemian luomassa ahdistavassa tilanteessa ihmiset ovat joukolla ryhtyneet itse luomaan uusia ratkaisuja. He ovat yksinkertaisesti etsineet kotona tekemänsä etätyön vastapainoksi tilavampaa asumista ja mahdollisuutta päästä ulos luontoon. Muutto väljempiin oloihin ja monipaikkaisuus keskittymisen vaihtoehtona merkitsevät ihmisille vapautumista, valinnanvapautta ja uusien vaihtoehtojen löytymistä oman elämänsä järjestämiseen.

Olen pitkään seurannut Helsingin ja Alavuden horisonteista väestön keskittymisen megatrendiä ja nähnyt, miten väistämättömänä ja Helsingin horisontista katsoen myös myönteisenä keskittymiskehitystä on pidetty. Väkeä luovuttavien kuntien näkökulmasta kehitys ei ole ollut myönteinen. Pitkään jatkuessaan se on aiheuttanut merkittäviä epäkohtia myös koko maata ajatellen. Esimerkkinä voi mainita asumisen kalleus toisaalla ja rakennuskannan arvon romahtaminen toisaalla maassa. Molemmissa päissä tavalliset kansalaiset ovat olleet kärsijöinä.

Monipaikkaisuutta ei ole tähän mennessä suunnitelmallisesti yhteiskunnassa rakennettu tai edistetty, vaan se on kehittynyt ihmisten omista tarpeista lähtien ja tietotekniikan mahdollistamana nykyisiin mittoihinsa. Ihmiset ovat joutuneet selviämään itsekseen byrokratian ja säännösten koukeroista. Esimerkiksi loma-asunnon muuttaminen ympärivuotiseksi asunnoksi on saattanut kohdata esteitä ja viiveitä. Koronavuonna 2020 monipaikkaisuus on saanut kasvubuustin, joka kannattaa ottaa huomioon, ja joka on jo ihmisten tarpeiden toteuttamiseksi välttämätöntä ottaa huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Kun ”ainoana oikeana” pidetty keskittymistrendi nyt on ruvennut murtumaan, muutoksen merkkejä ei aina ole haluttu nähdä eikä niitä ole haluttu tukea. Monipaikkaisuuden tilastoimiseen ei ole vielä keinoja, mutta varsinaiset kotipaikan muutokset näkyvät jo tilastojenkin valossa selvästi. Emme voi juuri nyt tietää, miten alkanut trendi jatkuu ja kehittyy. Se merkitsee kuitenkin mahdollisuutta tasapainottaa kehitystä ja kääntää muuttovirtoja niille alueille Suomessa, jotka ovat jatkuvasti kärsineet muuttotappioista. Sitä mahdollisuutta pitää hyödyntää ja vakiinnuttaa muutoksen uusi suunta.

 

On tartuttava uusiin mahdollisuuksiin

Etelä-Pohjanmaan maakunnan tasolla ja kunnissa on syytä olla huolestunut väestökehityksestä. Toimenpiteitä sen parantamiseksi on tehty ja on jatkuvasti tehtävä lähtien perinteisestä elinkeinopolitiikasta ja päätyen uusimuotoiseen monipaikkaisuuden tukemiseen. Tukea tähän on saatavissa myös valtakunnalliselta tasolta.

Puolueista Suomen Keskusta julkaisi viime viikolla monipaikkaisuusohjelman nimeltä ”Kohti väljempää Suomea”.  Siinä on tunnistettu tämä uusi ilmiö ja hahmoteltu toimenpiteitä monipaikkaisuuden ja hajautumisen tukemiseksi. Ohjelma löytyy Keskustan nettisivuilta. https://keskusta.fi/ajankohtaista/uutiset/keskustan-monipaikkaisuuslinjaus-keskittamisesta-valjempaan-suomeen/  .

Ohjelmassa on murrosajasta otettu kiinni ja nostettu katse tulevaisuuteen. Ohjelman mukaan jokainen saa asua siellä, missä on onnellinen. Luonteva luontoyhteys kuuluu jokaiselle. Nopea nettiyhteys on kansalaisoikeus. Se mahdollistaa etätyön ja etäopiskelun ja avaa maailman verkossa toimiville yrityksille. Etätyö myös mahdollistaa tasapuolisemman ja tehokkaamman työllistymisen kautta maan. Väljemmässä Suomessa voi kotipaikkakuntia olla kaksi tai useampiakin. Ensin e-kuntalaisuus ja myöhemmin monikuntalaisuus mahdollistavat peruspalveluiden saannin kaikilla kotipaikkakunnilla. Verotulojen jakautuminen jakaa hyvinvointia tasaisemmin eri kuntien välillä.

Ohjelman toteutuminen vaatii lainsäädäntöä ja valtion ja kuntien toimenpiteitä. Valokuitua on rakennettava ja kaavoitusta kehitettävä. Kuntavaaleissa on kysymys myös tästä. Haluammeko hyödyntää monipaikkaisuuden luomia uusia mahdollisuuksia omassa kunnassamme? Se vaatii joka kunnassa kuntakohtaista analyysiä ja räätälöityjä toimenpiteitä. Sitä varten kannattaa tehdä kunnalle kehitysmahdollisuudet kartoittava monipaikkaisuusohjelma. Alavudella joitakin toimenpiteitä on jo tehtykin, mutta vielä on käyttämättömiä mahdollisuuksia. Niihin on nyt tartuttava.