Blogit

Vuosi vaihtuu, hallinto kehittyy

Share |

Sunnuntai 31.12.2017 - Silja Hiironniemi


Vuoden vaihtuessa ei voi välttyä miettimästä, mitä kuluneen vuoden aikana tapahtui, ja mitä ei tapahtunut. Hallinto kehittyy jatkuvasti säädösmuutosten kautta ja ihmisten toiminnan kautta. Olisi hyvä, jos vuoden vaihtuessa pystyisi jäsentelemään ja asettelemaan kehityksen osaksi pitkää jatkumoa menneisyydestä tulevaisuuteen. Se ei yleensä onnistu kovin hyvin, kun perspektiivi menneeseen on vielä lyhyt, eikä viisautta muutenkaan välttämättä ole riittävästi. Aina voi kuitenkin yrittää jotakin siihen suuntaan.
 
Suomi 100 – kunniakas demokratia
Suomi 100-vuoden päätteeksi on myös syytä sanoa jotakin itsenäisen Suomen hallinnon kehityksestä pidemmällä tähtäimellä. Alkuvaikeuksien jälkeen se on kehittynyt toimivaksi demokratiaksi. Vaalit käydään kuten pitää, ja hallitusta ja poliitikkoja saa haukkua mielin määrin.
Yksi pitkän linjan hyvä muutos on se, että hallinto ja sen virkamiehet ja viranhaltijat tuntevat itsensä yhä enemmän kansalaisten palvelijoiksi, eivät herroiksi. Yleisesti hallinto toimii lakeja noudattaen, ja väärin tekijät joutuvat vastaamaan teoistaan. Vuonna 2017 poliiseja ja yksi korkea syyttäjäkin on saatettu edesvastuuseen laittomuuksista. Niitä ei saisi tapahtua, mutta jos tapahtuu, asiat selvitetään ja oikeuslaitos antaa tuomiot. Tässä suhteessa systeemi toimii.
Poliisi kuitenkin jonkin verran huolestuttaa. Rikoksia ja ylilyöntejä on tapahtunut. Siitä huolimatta poliisin itsekehu ja kansalaisten luottamuksen suitsuttaminen tuntuu siellä vielä menevän terveen itsekritiikin edellä.
Media - vallan vai tiedon vahtikoira?
Jonkin verran on vaivannut viimeaikainen hallinnon ja median välisten suhteiden kehitys. Media on korottanut itsensä demokratian ja hallinnon ylimmäksi valvojaksi, ohi kansalaisten, eduskunnan ja valvovien viranomaisten. Olen aina ajatellut, että median tärkein tehtävä on oikean tiedon välittäminen, mutta kun monesta suusta on todistettu, että se on vallan vartiointi, niin on se varmaan ainakin vallitseva käytäntö. Kuitenkin juuri näinä aikoina oikean tiedon välittäminen ja ”tiedon vahtikoirana” toimiminen olisi kaikkein ajankohtaisin ja kriittisin median tehtävä. Näiden kahden välillä on ainakin painotusero.
Kansalaisten osallistumisessa ja osuudessa hallinnon kehittämiseen meillä joka tapauksessa vielä riittää tehtävää.
 
Sote – vihdoinkin toteutumaisillaan
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on vihdoin kuluneena vuonna ollut toteutumaisillaan, kymmenvuotisen ponnistelun jälkeen.
Sote-uudistushan on osa pitkää kunta- ja sotehallinnon uudistamisen prosessia, joka alkoi Vanhasen hallituksen toimesta vuonna 2006 kuntien uudistumista ajaneessa Paras-hankkeessa. Paras-hankkeen tuloksena oli aikamoinen kuntien yhdistymisaalto, 59 kuntaliitosta ja sadan kunnan väheneminen. Enimmillään kuntaliitoksia toteutui vuoden 2009 alussa 32.
Samoihin aikoihin valmisteltiin vuonna 2010 voimaan tullut aluehallinnon uudistus, jolloin lääninhallitukset lakkautettiin ja koottiin niistä ja valtion useista sektorikohtaisista virastoista uudet aluehallintovirastot eli avit ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli ELY-keskukset. Tämä muodostaa nyt osaltaan pohjaa maakuntauudistukselle.
Kataisen ja Stubbin hallituksen ohjelmaan sisältyi v 2011 Paras-hankkeen jälkeen aloitettu kuntauudistus ja yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan lainsäädännön yhdistäminen ja selkiyttäminen. Kuntaliitoksia ei selvittelyistä huolimatta juuri syntynyt ja sote-uudistus kaatui perustuslakivaliokunnan kielteiseen kannanottoon.
Vuodesta 2015 on Sipilän hallituksen toimesta valmisteltu sote-uudistusta, johon perustuslakivaliokunnan kanta huomioon ottaen on rakennettu välttämättömänä osana myös maakuntauudistus. Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille. Uudistukseen kytkettiin myös kansalaisten valinnanvapauden laajentaminen.
Olen käsitellyt sote-uudistusta useissa aiemmissa blogikirjoituksissa. Siinä on vaikeita paikkoja, joita on korjattu useaan otteeseen, ja yksi korjauskierros on vielä edessä. Kaikesta hälystä huolimatta siinä on paljon hyvää. Tämän uudistuksen toetutuminen on nyt niin hilkulla, että sen todellakin toivoo menevän läpi.
Kaupungistuminen keskustelun kohteeksi
Kaupungistumiskeskustelu roihahti käyntiin syksyllä, kun pormestari Jan Vapaavuori hyökkäsi lähinnä maakuntauudistusta vastaan väittäen, ettei hallitus ymmärrä kaupungistumista kehityksen väistämättömänä megatrendinä. Keskustelu kaupungistumisesta, alueellisesta keskittymisestä ja autioitumisesta on siitä lähtien kuplinut mm. Helsingin Sanomien ja maakuntalehtien palstoilla ja Twitterissä. Viimeksi HS julkaisi laajan artikkelin kylien kuolemisesta eilen 30.12.2017.
Kaupungistuminen ei ole kuitenkaan uusi ilmiö. Termiä käytetään esimerkiksi Suomen kaupunkirakentamisen historian I osassa kuvaamaan kehitystä 700-luvulla: ”700-luvulla alkaneen kaupungistumiskehityksen seurauksena koko Itämeren piiri liittyi laajalle ulottuneisiin kaupallisiin verkostoihin”. Vaikka kaupungistumista voikin siis kuvata läpi historian kulkeneeksi ja varmaankin siten myös väistämättömäksi megatrendiksi, sitä ei voi pitää minään erityisen uutena ja ajankohtaisena ilmiönä. Silti siihen liittyy uusia trendejä, etuliitteellä mega- tai ilman, jotka varmasti vaikuttavat tulevaisuudessa Suomenkin alueelliseen kehitykseen.
Muita uudistuksia
Paljon muutakin hallinnossa on tapahtunut. Byrokratiaa on säädöksistä purettu. Digitalisaatiolle on luotu uusia mahdollisuuksia. Ensi vuonna nähdään, muodostuuko suomi.fi - sivuista vihdoin keskeinen palveluareena suomalaisille. 
Menestystä uuteen hallinnon kehittämisvuoteen
Vaikka Suomessa hallinto on monilla mittareilla huipputasoa, siinä on aina parannettavaa. Hallitukselta ja hallituksilta ei työsarka lopu ensi vuonna eikä seuraavina vuosina.
Hallinto muuttuu säädösten myötä vain jos sitä pyörittävät ihmiset tosiaan muuttavat omia toimintatapojaan. Sote-henkilöstö on avainasemassa sote-uudistuksen toteutuksessa. Asiakkailtakin odotetaan omaa uutta otetta. Hyödynnämmekö uusia mahdollisuuksia? Suostummeko opettelemaan uutta ja käyttämään palveluja uudella tavalla? Annammeko rakentavaa palautetta, jos jokin ei oikein toimi, vai kiroilemmeko toimimattomuutta omissa poteroissamme?
Aika näyttää. Palataan asiaan.
 

Avainsanat: Hallinnon kehittäminen, sote-uudistus, media, kaupungistuminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini