Tuuli tempoo

Ole vaiti, virkojes renki

miks tempoilet?

Mun henkeni, levoton henki,

miks kuvittelet

yhä siivenlyöntiä haukan tapaan

ja vauhtia tuulen vapaan?

Olet sitoma monien, monien paulain,

sinä paperipää;

vain joukon mukana joukkoon laulain

saat mylvähtää.

Olet vannehdittuna tynnyriisi,

joten muusta veisaa viisi!

Jaa, naurettava ja hiukan hupsu

tosin lienet niin,

merilintu, jolta jo siiven tupsu

pois leikattiin,

olet pilvi rapakon syvyyksissä,

olet tuuli tynnyrissä.

Sinä, sairas, houkka ja renki,

miks tempoilet?

Mun henkeni, levoton henki,

miks hourailet

edes variksen taivalta taivaan kanteen,

sinä, sitoma tuhannen vanteen!