Blogit
Parlamentaarinen raportti: Innostava kunta vai laiska kunta? Tulevaisuuden kunnan rooli yhteiskunnassa ja merkitys kuntalaisille ei vielä auennut.Maanantai 13.2.2017 klo 11.22 - Silja Hiironniemi
Sote-uudistuksen eri valmisteluvaiheiden aikana on ihmetelty ja mietitty sitä, mitä tehtäviä kunnille jää, ja mikä tulee olemaan kuntien rooli ja tehtävät sote-uudistuksen jälkeen. On todettu tulevaisuuden kuntien tehtäväalueiksi elinkeinot, koulutus, kasvatus ja sivistys, kaavoitus sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, mutta kuntien olemuksen syvällisempi hahmottaminen on puuttunut. Viime viikolla on vihdoin julkaistu jatkopohdintoja asiasta, parlamentaarisen työryhmän väliraportti nimeltään Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030.
Raportissa on tuttu ja turvallinen muoto. Perusteellisen prosessin jälkeen on perinteiseen tapaan muodostettu kuva muutoksista, megatrendeistä ja signaaleista skenaarioiden ja visioiden pohjaksi. Skenaariovaihtoehtoja on neljä. Toivotut tulevaisuuskuvat ovat Innostava elinvoimakunta ja Ratkaisut etsivä kunta. Laiska kunta ja Lannistunut kunta-skenaariot ovat vähemmän toivottuja skenaarioita. .
Innostava elinvoimakunta-skenaarion ydinajatuksen mukaan ”kunta on elävä monimuotoinen yhteisö, jossa kunnan elinvoima synnyttää menestystä ja ylläpitää kasvua. Elinvoima ja sen menestys perustuvat usean eri tekijän yhteisvaikutukseen.” Innostavan elinvoimakunnan visio on: ”Menestymme yhdessä”. - Lukija jää miettimään, mitä useita tekijöitä elinvoiman menestykseen työryhmän mielestä tarvitaan. Monipuolista elinkeinorakennetta ei mainita.
Ratkaisut etsivä kunta-skenaarion ydinajatuksena on: ”Kunta on löytänyt elinvoimaprofiilinsa ja tehnyt sivistystehtävästä kunnan ytimen. Myös vahva kansalaisyhteiskunta tekee yhteistyötä kunnan kanssa.” Visiona on: ”Löydämme reitit hyvinvointiin ja sujuvaan arkeen.” - Sote-uudistuksen jälkeiseen kuntaan liittyen mielenkiintoisin kohta on tuo sivistystehtävä kunnan ytimenä. Mitä se voisi olla? Tai millaisia voisivat olla reitit hyvinvointiin uudessa kunnassa? Näitä ei kuitenkaan ole tekstissä juuri tarkemmin avattu.
Laiska kunta-skenaariossa ”Kunnan toiminta on reaktiivista ja kunta keskittyy erityisesti asumiseen ja peruspalveluihin. Kunta hyödyntää digitalisaatiota rajallisesti, ei muita osallistaen”. Visiona on: ”Mennään siitä, mistä aita on matalin”. - Väistämättä herää kysymys, onko asumiseen ja peruspalveluihin keskittyminen huono asia.
Lannistunut kunta-skenaariossa ”Kunnalla ei ole visiota eikä strategiaa. Kunnan passiivisuus johtaa näivettymisen kierteeseen”. Visiona on: ”Viimeinen sammuttaa valot”. – Todella synkkä nollavaihtoehto konkretisoi huonon kehityksen tehokkaasti.
Jokaisesta skenaariosta on tehty neljä eri kuvausta kuntien toimintaympäristön mukaan: Suuret kaupungit ja maakunnan keskuskaupungit, seutukaupungit, kehyskunnat ja maaseutu- ja pienkunnat. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta kuvaukset puuroutuvat ympäripyöreiksi samojen asioiden toisteluksi. Tuntuu kuin vahvuuksia ja ongelmia ei olisi uskallettu todeta ääneen. Esimerkiksi Innostava elinvoimakunta-skenaariossa ei mainita vahvaa ja monipuolista elinkeinorakennetta kunnan kehityksen perustana edes suurissa kaupungeissa tai keskuskaupungeissa. Maaseutu- ja pienkunnissa innostavan elinvoimakunnan pohjan sanotaan rakentuvan vahvaan tahtotilaan ja saumattomaan yhteistyöhön aktiivisten yhdistysten, järjestöjen ja kuntalaisten kanssa.
Näyttää siltä, että varsinaisina kuntien menestystekijöinä on eri tavoin varioiden pidetty verkostoitumista, yhteistyötä ja osallisuutta, digitalisaation ja sosiaalisen median hyödyntämistä, kumppanuutta ja yhdessä tekemistä sekä joustavuutta ja hallintorajojen ylittämistä. Näiden olemassaolo tai sen puute näyttäisi tekijöiden mielestä ratkaisevan kunnan sijoittumisen elinvoiman suhteen. Tätä ei ole syytä kiistää, mutta jotakin tuntuu jäävän puuttumaan.
Miten nämä skenaariot ja visiot kuvaavat kunnan uutta olemusta? Mitä on kunta, kun se ei järjestä sosiaali- ja terveyspalveluja. Mitä ovat uudet mahdollisuudet ja missä se voi toimia paremmin kuin ”vanhat” kunnat? Millä tavalla sen jäljellejäävät tehtävät ja toiminnot voivat tukea toisiaan? Siihen raportti ei anna vastauksia. Itse asiassa ”uuden kunnan” eli sote-uudistuksen jälkeisen kunnan analysointi jää vähiin. Skenaariot ja visiot soveltuisivat lähes sellaisinaan myös nykyisiin laajan toimialan kuntiin.
Herää kysymys, oliko ylipäänsä tarkoituksenmukaista käsitellä kuntien tulevaisuutta vaihtoehtoisten visioiden ja skenaarioiden avulla. Olisiko hedelmällisempää ollut tehdä jäsennelty analyysi siitä, minkä tekijöiden varassa sote-uudistuksen jälkeiset uudet kunnat parhaiten voivat kehittyä ja konkretisoida se myös palvelukarttojen ja innovaatioesimerkkien avulla? Mitä voisivat olla elinkeinojen ja kunnan toiminnan yhteydet ja minkä varassa ne toimisivat? Olisi myös mielenkiintoista nähdä konkreettisemmin, miten kuntien toiminnan eri osa-alueet työryhmän mielestä voisivat uudella tavalla niveltyä toisiinsa, kun niiden yhteistyötä jatkuvasti korostetaan. Siinäkin vaihtoehtoisia kehittämislinjoja ja palvelukokonaisuuksia varmaan olisi ollut esitettävissä. Näitä asioita kyllä käsitellään lyhyesti raportin kahdella ensimmäisellä sivulla, mutta niitä ei ole kehitelty eteenpäin.
Raportti antaa enemmän vastauksia siihen, miten kuntaa tulisi johtaa ja miten kunnassa tulisi toimia kuin siihen, mitä tulevaisuuden kunta on ja mitä se kuntalaisille antaa ja tuottaa. Jos tämä oli tarkoituskin, raportti on onnistunut. Mutta olenko ainoa, joka odotti enemmän analyysiä kunnan tulevasta roolista yhteiskunnassa ja toiminnan sisältöjen kehityslinjoista kuin menettelytavoista? |
|
Avainsanat: Tulevaisuuden kunta |