Välitilassa kaikki on mahdollista

Välitilassa kaikki on mahdollista

Elämme kahden hallituksen välitilassa. Nyt kaikki on mahdollista. Työllisyys kasvaa 75 prosenttiin, köyhät eläkeläiset saavat satasen, ilmastonmuutos otetaan hallintaan ja Suomi on kokoaan suurempi maailmassa. Uuden hallituksen odotus on toivoa täynnä.

Voi käydä myös toisin. Talous voi sakata, maahanmuuttajat eivät kotoudu, ilmastonmuutoksen vyöryessä joudutaankin todella tinkimään kulutuksesta ja elintasosta, ja alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen voi kärjistyä. Uhkakuvat voivat toteutua, joko tulevasta hallituksesta ja eduskunnasta riippumatta, tai myös niiden tekemien päätösten johdosta.

Tästä huolimatta uuden alku on aina lupaus. Silloin voi ottaa uusia suuntia, vahvistaa hyvää ja oikaista vinoutumia. Siihen saumaan iskevät monet. Valtion viranomaiset, ministeriöt, yritykset, yhteisöt ja media tekevät selvityksiä, tutkimuksia ja gallupeja. Niitä kannattaa paneutua. Sitten pitäisi erottaa jyvät akanoista ja kääntää ne politiikan kielelle.

Tietoa tarvitaan – siitä ei ole puutetta

Pelkästään valtionhallinnon toimesta on tehty melkeinpä lukematon määrä erilaisia selvityksiä ajankohtaisista aiheista. Selvitykset voivat olla ministeriökohtaisia tai yhteisiä. Itsekin aikanaan näiden selvitysten tekemiseen osallistuneena voin todeta, että niihin satsataan paljon aikaa ja asiantuntemusta. Tällä kerralla yhdeksi perusmateriaaliksi voi luonnehtia kaikkien ministeriöiden kansliapäälliköiden allekirjoittaman tulevaisuusselvityksen Mahdollisuudet Suomelle. Tästä opuksesta, joka on kaikkien kansalaisten luettavissa osoitteessa http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161329/01_19_Mahdollisuudet_Suomelle_VALTOON.pdf?sequence=4&isAllowed=y , saa hyvän ja monipuolisen, joskin pinnallisen, kokonaiskuvan nykyisistä ja tulevista haasteista, joihin politiikan pitäisi antaa hyviä vastauksia. Ja kas kummaa, Antti Rinteen ilmiöpohjainen hallitusneuvotteluprosessi näyttää noudattelevan pääpiirteissään tämän virkamiesselvityksen aihealueita.

Valtioneuvoston kanslia on julkaissut myös perusteellisempia kuluneen hallituskauden tutkimus- ja selvitysohjelmassa valmistuneita erillisiä selvityksiä ajankohtaisista aiheista. Niitä ovat esimerkiksi Verotuksen muutospaineet ja tulevaisuus ja Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys. Molemmilla on selvä yhteys ajankohtaisiin hallitusohjelmakysymyksiin.

Valtiovarainministeriö on julkaissut tavanomaiseen tapaansa talouden tilannekatsauksen ja Kuntatalousohjelman vuosille 2020-2023. VM:n valtiosihteeri Martti Hetemäki on urakoinut vanhustenhoidon ongelmien parissa, ja julkaissut budjettineuvos Riitta Aejmelaeuksen kanssa Vanhustenhoidon ongelmat, osa 2,  https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/vanhustenhoidon-ongelmat-osa-2 nimisen perusteellisen katsauksen vanhustenhoidon tilanteeseen ja tunnuslukuihin. Jos tämän selvityksen liitteenä olevat 70 kuviota ja kaaviota jaksaa kahlata läpi, on jo saanut melkoisen tietomäärän siitä, mikä vanhusten hoidon tarve ja tilanne on nyt ja tulevaisuudessa. Olisi vain osattava tehdä vaikeutuvan tilanteen edellyttämiä päätöksiä.  VM:n tuottama on myös Kansalaisten asiointi- ja julkisen palveluverkoston kehittäminen – Tuottavuus- ja digitalisaatioanalyysi.

Lisäksi selvityksiä ja raportteja ja ohjelmia ovat tehneet monet suomalaiset ja kansainväliset järjestöt, yhteisöt, tutkimuslaitokset ja konsulttitoimistot. Esimerkkejä ajankohtaisista ja monimutkaisista aihealueista ovat ilmasto, metsät, maatalous ja ruoantuotanto. Niistä tehtävien linjausten ja päätösten tekemisessä tarvitaan syvällistä ja tutkittua tietoa.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa tieto ja intressit punnitaan

Toivottavaa olisi, että uudet ja vanhat kansanedustajat ja hallitusneuvottelijat jaksaisivat paneutua siihen materiaaliin, jota heidän avukseen, tuekseen ja manipuloimiseen on tuotettu. Voi myös perustellusti kysyä, kuka kaikkia selvityksiä ehtii lukemaan, ja hyödynnetäänkö tätä tietoa todella.

Hallitusohjelmaneuvottelut ovat mylly, jossa mahdollisimman tiiviissä muodossa pyritään saamaan tietoa ja yhtenäistämään neuvotteluosapuolten tietopohjaa, pureskelemaan, kääntämään ja vääntämään se poliittisten tavoitteiden asettamiseksi ja hyödyntämään sitä ongelmien ratkaisemiseksi. Neuvottelujen aikana tuskin enää juuri luetaan selvityksiä, sen sijaan katsellaan diasulkeisia. Voi olla, että onnistutaan saamaan oikea käsitys asiasta, mutta se voi hukkua kiireen ja poliittisten ja muiden intressien sekamelskan alle.

Strateginen ote hallitusohjelman tekemisessä tarvittaisiin, ja tähän tarjoaa valtioneuvoston kanslia taas apuaan. Kansliaan on perustettu lähtevän hallituksen aikana uusi strategiaosasto, jolle on jo ehditty valita päällikkökin. Osaston tehtävänä on muun muassa hallituksen strategiatyö ja toimintasuunnitelman valmistelu. Nähtäväksi jää, miten tämä pystytään hyödyntämään. Sipilän hallitus tunnetaan pyrkimyksestä strategiseen ohjelmaan ja toimintaan, sen sijaan nyt neuvotteluissa mukana oleva vihreiden puheenjohtaja Haavisto on vaatinut mahdollisimman yksityiskohtaista ohjelmaa.

Hallitusohjelma on demokratian hedelmä

Todennäköistä ja toivottavaa kuitenkin on, että loppujen lopuksi tiedon, ehkä katteettoman optimismin ja inhorealismin sekamelskasta kuoriutuu hallitusohjelma, tiivistelmä kaikesta siitä viisaudesta, jolla Suomen on määrä mennä eteenpäin tulevat neljä vuotta. Se on demokratian hedelmä, joka kuvastaa sen tekijöiden kompromissien kautta muotoilemaa käsitystä kansan vaaleissa ilmaisemasta tahdosta. Sitä kannattaa pitää arvossa, arvioida ja seurata, vaikka ei kaikki siinä niin mieluista olisikaan.