Blogit
Kaupungistuminen ja maakuntien tarpeellisuus - osa 3Maanantai 27.11.2017 - Silja Hiironniemi Kaupungistumiskeskustelu jatkuu. Otetaanko siinä kantaa poleemisina huitaisuina vai tietoihin perustuen?
TV-keskustelu Vehviläinen – Vapaavuori
Vihdoin 20.11.2017 käytiin luvattu TV-keskustelu A-studiossa kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen ja ylipormestari Jan Vapaavuoren kesken. Kaupungistumisesta ja keskittymisestä ei juuri puhuttu, eikä lainkaan myöskään samana päivänä tehdystä EU:n päätöksestä, jolla Helsingin ja Suomen havittelema Euroopan lääkevirasto meni EU:n keskuspaikalle Amsterdamiin. Sen sijaan puhuttiin siitä, onko maakuntauudistus tarpeellinen, ja mihin maakuntia tarvitaan. Myös kaupunkien halu saada hoitaakseen kasvupalvelut oli esillä.
Oli tietysti liikaa odottaa, että Vehviläinen ja Vapaavuori olisivat päätyneet jonkinlaiseen yhteiseen näkemykseen asiasta, mutta keskustelu jankkasi luvattoman paljon toistensa ohi puhumiseen juupas-eipäs tyylillä. Vehviläinen toi esille nykyisten valtion ja kuntien hallintohimmelien korjaamisen tarpeen, Vapaavuori ei tätä tarvetta ymmärtänyt. Kasvupalvelujen siirtämisessä valtiolta kaupungeille tuntui kuitenkin jäävän jonkinlainen avoin tila mahdollisesti tulevalle yhteisymmärrykselle.
Helsingin Sanomien sanoma
Helsingin Sanomat julkaisi 17.11 vertailun 20 suurimman kaupungin kehityksestä 2010-luvun aikana. Eniten olivat sijoitustaan parantaneet itäiset Lappeenranta (sijalta 12 sijalle 9) ja Kuopio (sijalta 16 sijalle 13). Espoo, Helsinki ja Vantaa olivat yllätyksettömästi kolme ensimmäistä. Vaasa oli pudonnut sijalta 4 sijalle 5, ja Seinäjoki jatkaa edelleen sijalla 7.
Pääkirjoituksessaan 20.11. Helsingin Sanomat nosti vielä erikseen esiin Kuopion kaupungin hyvän kehityksen. Sen katsottiin perustuvan kaupungin rohkeisiin strategisiin valintoihin. Kuopio on viime vuosina nojannut kauppaan, terveyden ja hyvinvoinnin toimialaan.
HS on ehkä hiukan pyöristänyt alun perin äärijyrkkää kaupungistumislinjaansa, ja hyvittelee nyt maakuntakeskus Kuopiotakin, mutta alta kuultavat edelleen maakuntaepäluulot. Ajatuspaja Toivon raportissa HS:n pääkirjoitustoimittaja Jaana Savolainen kommentissaan viittaa siihen, että osa maakunnista ajautuu vaikeuksiin ja niiden määrää edes myöhemmin vähennettäisiin.
Tieto- ja kommenttipaketti maakunnista, alueista ja maakuntavaaleista
Ajatuspaja Toivo julkaisi 15.11.2017 painavan tieto- ja kommenttipaketin #Makuvaalit – pientä hienosäätöä maakuntavaaleihin. Raportti sisältää yksityiskohtaista aluetietoa ja valaisee mukavasti myös näkökulmien moninaisuutta. Siinä on myös perusteltuja kommenttipuheenvuoroja eri näkökulmia edustavilta henkilöiltä. Kuitenkin se on myös vähän yllättävällä tavalla ristiriitainen erityisesti suuresti kunnioittamani tietopohjan tuottajan Timo Aron kannanotoissa.
Raporttiin sisältyy Timo Aron ja Miira Raiskilan ansiokas analyysi alueiden eroista. Siinä todistetaan yksityiskohtaisesti aluetalouden, väestömuutosten, hyvinvoinnin, kuntatalouden, osaamisen ja osallisuuden indikaattoreilla, että maakuntauudistuksen 18 maakuntaa ovat hyvin erilaisia, ja alueellisen elinvoiman erot ovat jatkuvasti kasvamassa. Suosittelen siihen tutustumista kaikille alueiden asioista kiinnostuneille.
Johtopäätöksenä tässä artikkelissa on, että optimaalinen hallintomalli, joka toimisi erinomaisesti kaikissa maakunnissa maaseutumaisista pienistä maakunnista suuriin kaupunkimaisiin maakuntiin, voi olla vaikeasti saavutettavissa. Tähän voi hyvin yhtyä. Samalla kuitenkin itse tulen siihen johtopäätökseen, että paras malli tällaiseen rakenteeseen ilmeisesti on juuri itsehallinnollinen maakunta, jossa alueellinen kehittäminen ja palvelutavoitteiden toteuttaminen voidaan suunnitella asianomaiselle alueelle soveltuviksi.
Aro on samassa dokumentissa otsikolla Kaupungistumisten trendi analysoinut alueiden väestökehitystä, ja aivan oikein todennut, että kaupungistuminen ilmenee samanaikaisesti sekä kaupunkien tiivistymisenä ja kaupunkialueiden laajenemisena että reuna- ja haja-asutusalueiden vähittäisenä harvenemiskehityksenä. Lähinnä liikenne- ja kasvukäytäviin (kai) tukeutuen hän ottaa kantaa siihen, että maakuntalähtöisyyteen perustuva 18 alueen malli ei perustu todelliseen kehitykseen eikä toiminnallisuuteen, eikä nykyinen maakuntajako ole kestävä tulevan aluerakenteen näkökulmasta. Hän toteaa jopa, että uusi maakuntamalli on jo toteutuessaan vanhentunut. Vaihtoehtoista mallia hän ei esitä tässä dokumentissa, mutta aikaisemmin hän on esitellyt vaihtoehtoisesti seitsemää tai kahtatoista maakuntaa käsittävää mallia. Tässä on ristiriita: Hallintomallia ei voi valita vain yhden muuttujan perusteella. Kokonaisvaltaisen monimuuttujaisen analyysin tuloksena tällaista väitettä ei ole raportissa esitetty.
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori käyttää kovaa kieltä kuten tavallisesti, ja lainaa Aroa omassa kommentissaan, jonka otsikko on raflaavasti: ”Uudistus” suoraan menneisyydestä. Vapaavuori kirjoittaa lisäksi, että suurten kaupunkien etujen sivuuttaminen ei ole pienempienkään kuntien etu. Konkretiaa siitä, mitä etuja ollaan sivuuttamassa, hän ei mainitse, enkä minä pysty niitä kuvittelemaan. Tosiasiahan on, että maakuntien toimielimiin tulee valikoitumaan eniten nimenomaan suurista kaupungeista ja maakuntakeskuksista tulevia edustajia, joten edunvalvonta varmasti toimii.
Kuhmon tuleva kaupunginjohtaja Tytti Määttä toteaa, että urbanisaatio ei ole automaattinen vastaus siihen, miten talous saadaan kasvuun. Suomen kilpailukyky edellyttää maaseudun voimavarojen hyödyntämistä. Määttä katsoo, että maakunnallinen vahva itsehallinto voikin olla Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta suuri mahdollisuus.
Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies esittää varsin maltillisesti uudistuksen eri näkökohtia päätyen siihen, että hallinnon rakenne on vain kehikko. Asenne ratkaisee kaiken.
Raportin johtopäätöksissä väläytellään myös sitä, että maakuntien määrää voidaan myöhemmin vähentää. Näin tietysti on, samalla periaatteella kuin kuntaliitoksissakin. Olennaista nyt kuitenkin on, että mentäisiin eteenpäin tältä pohjalta, saataisiin uudistus käyntiin, ja kaikille 18 maakunnalle annettaisiin vakavasti otettava mahdollisuus hoitaa oman alueensa asukkaiden palvelut ja kehitys parhaalla mahdollisella tavalla.
Tarvitaanko maakuntia?
Tarvitaanko maakuntia johonkin? Alueita ainakin on kovasti tarvittu kehityksen käyttövoiman turvaamiseen.
Kaupungistuminen on tapahtunut pitkälti kaupunkeja ympäröivien alueiden henkilöresurssien varassa. Esimerkiksi Seinäjoki saa nettomuuttoa kaikista maakunnan kunnista paitsi Ilmajoelta. Seinäjoelta muutetaan enimmäkseen Tampereelle, Helsinkiin, Jyväskylään, Turkuun ja Vantaalle. Helsingin seudulle muutetaan koko maasta, ja lukumääräisesti eniten muista suurista kaupungeista.
Mitä sitten tapahtuu, kun alueilta loppuvat peruskoulutetut ja ammattikoulutetut nuoret, jotka nyt tulevat suuremmille paikkakunnille työhön ja jatko-opintoihin? Keskuskaupunginkaan etu pidemmällä tähtäimellä ei ole tyhjentää ympäröiviä alueita asukkaista, vaan edesauttaa alueen kehitystä ja kasvua kokonaisvaltaisesti. Siihen maakunta on läheisyydeltään juuri oikea toimija. Valtiotaso on liian etäällä.
Sote-uudistus tarvitsee maakuntia, koska laaja-alaisen, asukkaiden lakisääteisiä peruspalveluja järjestävän organisaation tulee olla kansanvaltaisesti hallittu ja perustua vaalien tulokseen. Perustuslakivaliokunta ja hallinnon läheisyysperiaate, demokratia ja muutoinkin terve järki edellyttävät tätä.
Maakuntakeskustelussa olisi syytä huomata, että maakunta ei ole nykymuodossaan eikä tulevassa pelkästään alueen elinkeinojen kehittämistä tai pelkästään palvelujen kehittämistä varten, vaan myös ihmisten kotiseutu, identiteetin pohja. Maakunta ei myöskään muodosta eikä saa tulevaisuudessakaan muodostaa hallinnollisia kehityksen esteitä laajemmille alueille, vaan se tulee toimimaan laaja-alaisen väylä- ja verkostoyhteistyön yhtenä lenkkinä valtakunnallisesti ja globaalisti.
Materiaalia keskustelulle riittää
Aluekehittämisestä valtionhallinnossa vastaava työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut ainakin kaksi suhteellisen tuoretta aluetietoa sisältävää materiaalia. TEMin julkaisussa (25/2016) Perttu Vartiainen on analysoinut aluejärjestelmää kolmen tyypin avulla paikkojen hierarkiana, mosaiikkina ja verkostona, mikä avaa kolme eri näkökulmaa alueiden kehittämiseen. TEM on julkaissut toukokuussa 2017 julkaisun Alueiden vahvuuksien analyysi, jossa on analysoitu kaikkien nykymaakuntien kehityspohjaa. Alueuudistus.fi VM:n verkkosivuilla tuottaa ajankohtaista tietoa maakuntauudistukseen liittyen. Kaikkiin en ole pystynyt perehtymään enkä varsinkaan tässä kommentoimaan.
On hyvä, että erilaisia materiaaleja julkaistaan. Kun sote-maku-lainsäädäntö eduskunnassa todennäköisesti hyväksytään ja maakuntavaalit rupeavat ensi vuonna lähestymään, keskustelu toivon mukaan vielä konkretisoituu koskemaan toimeenpanon parhaita mahdollisia muotoja.
|
|
Avainsanat: Kaupungistuminen, alueuudistus, maakunnat, maakuntavaalit |