Julkisuuteen on putkahtanut yllättäen uusi hallinnon kehittämisen kohde: kevytkunta. Kuntaministeri Sirpa Paatero on esittänyt, että osa kunnista olisi niin sanottuja kevytkuntia, joilla ei olisi samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin muilla. Lisäksi Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen on nostanut esiin kysymyksen, voiko kaikilla kunnilla olla edelleen samat tehtävät vai pitäisikö niitä eriyttää.
On vaikea ymmärtää, miksi tällainen asia nyt on nostettu näinkin voimakkaasti esiin. Tiedossa toki on, että alueellinen eriytyminen ja samalla kuntien erilaistuminen on kasvussa. Sote-uudistuksella voitaisiin puuttua siitä aiheutuviin ongelmiin. Se on suuri ja kiireellinen uudistus, ja se olisi todellakin korkea aika saada maaliin tämän hallituskauden aikana. Paukut kannattaisi keskittää siihen. Sitäkin oudommalta ehdotus kevytkunnista tuntuu, kun monet ovat vastustaneet soteen sisältyvää perustuslain valossa tarpeelliseksi todettua maakuntien perustamista hallinnon uutena tasona, ja nyt yhtäkkiä haluttaisiinkin lisätä hallintoon vielä uusi kuntamuoto: kevytkunta.
Mitä kevytkunnalla tarkoitetaan?
Julkisuuteen on putkahtanut yllättäen uusi hallinnon kehittämisen kohde: kevytkunta. Kuntaministeri Sirpa Paatero on esittänyt, että osa kunnista olisi niin sanottuja kevytkuntia, joilla ei olisi samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin muilla. Lisäksi Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen on nostanut esiin kysymyksen, voiko kaikilla kunnilla olla edelleen samat tehtävät vai pitäisikö niitä eriyttää.
On vaikea ymmärtää, miksi tällainen asia nyt on nostettu näinkin voimakkaasti esiin. Tiedossa toki on, että alueellinen eriytyminen ja samalla kuntien erilaistuminen on kasvussa. Sote-uudistuksella voitaisiin puuttua siitä aiheutuviin ongelmiin. Se on suuri ja kiireellinen uudistus, ja se olisi todellakin korkea aika saada maaliin tämän hallituskauden aikana. Paukut kannattaisi keskittää siihen. Sitäkin oudommalta ehdotus kevytkunnista tuntuu, kun monet ovat vastustaneet soteen sisältyvää perustuslain valossa tarpeelliseksi todettua maakuntien perustamista hallinnon uutena tasona, ja nyt yhtäkkiä haluttaisiinkin lisätä hallintoon vielä uusi kuntamuoto: kevytkunta.
Mitä kevytkunnalla tarkoitetaan?
Asia on vielä aika epämääräinen. Näyttää kuitenkin siltä, että ajatuksena olisi kuntien lakisääteisten tehtävien eriyttäminen niin, että ”kevytkunnalla” ei olisi kaikkia niitä lakisääteisiä tehtäviä, mitä muilla kunnilla on.
Kuntien tehtävien vähentämistä yritettiin kaikkia kuntia koskien kovasti tehdä säästötarkoituksella edellisen hallituksen aikana. Tehtävien vähentäminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Lähes kaikkien poistettavaksi kaavailtujen tehtävien pitämiseksi lakisääteisinä löytyi eri tahoilta hyviä perusteluja. Jos nyt pyrittäisiin vähentämään tehtäviä joiltakin kunnilta, ja jos tällaisia tehtäviä löydettäisiin, luulisi kansalaisten yhdenvertaisuuden edellyttävän, että näitä poistettuja tehtäviä kevytkunnan asukkaiden osalta sitten hoitaisi jokin muu kunta tai kaupunki tai ehkä jopa maakunta tai valtio. Taitaisi tästäkin tulla vaikea uudelleenorganisointiharjoitus.
Nykyisin on jo varsin kevyitä kuntia
Kunnilla on nykyisin samat velvollisuudet ja oikeudet. Asiantuntemuksen ja tehokkuuden turvaamiseksi kunnilla on kuitenkin nykyisen lainsäädännön nojalla monenlaisia keinoja järjestellä tehtäviensä toteuttamista yhteistyössä muiden kuntien ja yritysten kanssa. Kuntayhtymiä käytetään ehkä eniten. Lisäksi käytetään laajasti kuntien yhteisiä lautakuntia tai niiden jaostoja, kuntaomisteisia osakeyhtiöitä ja kilpailuttamista ja ulkoistamista yritysten toteutettavaksi. Pienissä kunnissa kunta hoitaa itse käytännössä lähinnä vain lasten päivähoidon ja perusopetuksen sekä elinkeino- ja elinvoimapolitiikan.
Pienillä kunnilla on kuitenkin edelleen järjestämis- ja rahoitusvastuu näistä lakisääteisistä tehtävistä, ja samalla päätösvalta budjetista ja palvelujen ja tehtävien toteuttamisen päälinjoista ja kunnan kehittämisstrategiasta. Talous on tietenkin useille pienille kunnille tiukka paikka, mutta päätösvalta on tärkeä osa kuntalaisten itsehallintoa. Talousvaikeuksissa olevalla kunnalla on vaihtoehtona myös liittyä johonkin naapurikuntaan, jolloin kunnallinen demokratia hoidetaan uuden, syntyvän kunnan vaalien ja hallintoelinten voimin.
On vaikea nähdä, mihin kevytkuntia tarvittaisiin. Nykyinen lainsäädäntö on rakennettu niin joustavaksi, että kuntien toimintakyvyn alueelliset erot voidaan hyvin hoitaa nykylain mahdollistamilla yhteistyömalleilla. Taloudellisia eroja tasoitetaan valtionosuuksilla. Kevytkunnat erillisinä organisaatioina loisivat uusia epäselviä vastuusuhteita ja hämmennystä, kun joidenkin kuntien ja kuntalaisten asioiden käsittely hajautuisi oman kunnan lisäksi muualle. Byrokratia lisääntyisi, koska yhdenvertaisuuden turvaaminen edellyttäisi myös päätöksenteon siirtymistä osittain johonkin muuhun organisaatioon.
Olisiko kuitenkin tarvetta ”superkunnille”?
Toiseenkin suuntaan on esitetty toiveita. Ainakin suuret kaupungit ovat havitelleet nykyistä enemmän tehtäviä. Ne haluaisivat hoitaa erityisesti työllisyysasioita itsenäisesti. Sitä on aiempien hallitusten toimesta kokeiltukin, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Edellinen hallitus suhtautui tähän asiaan nihkeästi, sillä työllistämistä kaavailtiin maakuntien tehtäväksi. Tässä asiassa olisi ehkä mahdollista edetä vaikkapa siten, että työllistämistehtävän hoitaminen olisi kunnille vapaaehtoinen tehtävä. Hallituksen budjettiriihestä tuli tieto, että sitä varten ollaan esittämässä kokeilulakien säätämistä. Vaikka asiasta ovat olleet kiinnostuneita lähinnä suuret kaupungit, myös pienemmillä kunnilla pitäisi olla mahdollisuus itse yrittää tehostaa työttömiensä työllistämistä, jos niin haluavat. Muiden osalta valtion työvoimaviranomaiset, TE-toimistot voisivat hoitaa asian nykyiseen tapaan.
Tehtävien siirto kunnille tällä tavalla ei vaikuta lainkaan niin hankalalta kuin niiden vähentäminen lainsäädännöstä. Mikäli suurille kaupungeille ja mahdollisesti myös muille kunnille halutaan antaa mahdollisuus ottaa työllistämistehtäviä hoitaakseen, siihen tuskin tarvitaan laajamittaista kuntahallinnon uudistushanketta. Perustuslainmukaisuus toki tulee selvittää.
Olisiko kevytkunta käänteistä aluepolitiikkaa?
Hallinnon muutos ei voi olla itsetarkoitus. Hallinnon kehittämisen tarkoituksena on yleensä kansalaisten palvelujen parantaminen ja/tai säästöjen aikaansaaminen. Sote on tästä hyvä esimerkki. Siinä on tarkoituksena erittäin tärkeä kansalaisten palvelujen integroiminen ja yhdenvertainen saatavuus, ja ainakin edellisellä hallituksella myös kustannusten hallinta. Sen sijaan kevytkunnan tarkoituksena ei merkittävästi voine olla kumpikaan näistä. Tulee väistämättä mieleen, että tarkoitus on jollakin tavalla kytkeytynyt aluepolitiikkaan.
Kuntien erilaistuminen on kehityskulku, joka on suoraa seurausta alueellisen kehityksen eriytymisestä. Yleensä aluepolitiikalla tarkoitetaan koko Suomen tasavertaisten kehitysmahdollisuuksien parantamista. Kevytkuntakonsepti voisi toimia toisin päin Jos kunnalla ei ole samoja velvollisuuksia kuntalaisia kohtaan kuin naapurikunnilla, kuntalaisille voi syntyä käsitys, että tämä kunta ei pysty heidän hyvinvointiaan turvaamaan. Väkiluvun vähenemisen huono kierre voisi kiihtyä. Toisaalta jos taas kevytkunta pystyisi satsaamaan täysimääräisesti kunnan elinvoiman kehitykseen, voisi kehitys kääntyä parempaankin suuntaan. Itse kyllä valitettavasti pidän ensimmäistä vaihtoehtoa todennäköisempänä.
Ilmeisen vakavasti kuntatehtävien eriyttämistä nyt kuitenkin harkitaan. Tällä viikolla on käynnistetty valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnassa kuntien tehtävien eriyttämistä pohjustava seuraavanlainen tutkimushanke:
”Tavoitteena on tuottaa kattava valtiosääntöoikeudellinen analyysi siitä, miten ja millaisilla valtiosääntöoikeudellisilla reunaehdoilla kunnilla olevien tehtäviä voidaan eriyttää.” - - -
”Hankkeen tarkoituksena on tuottaa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön systemaattiseen tarkasteluun nojautuvia de lege ferenda-tyyppisiä tulkintasuosituksia lainsäätäjän liikkumavarasta säädettäessä kuntien lakisääteisistä tehtävistä niin, että nykyistä paremmin otettaisiin huomioon yhtäältä kuntasektorin moninaisuus ja toisaalta kuntien lakisääteisten tehtävien liittyminen tyypillisesti julkisella vallalla olevaan perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuteen.” Hankkeen toteuttaa Turun Yliopisto ja sitä johtaa professori Juha Lavapuro.
Näyttää pahasti siltä, että kuntien tehtävien eriyttämisestä saattaa tulla uusi ja turha hallinnon kehittämisen ikuisuuskysymys.
