Vuosikymmen vaihtuu – hallinnon kehittämiseen uutta vauhtia
Kaksi vuotta sitten kirjoitin tälle palstalle kirjoituksen otsikolla ”Vuosi vaihtuu, hallinto kehittyy”. Nyt ei tee mieli kirjoittaa ihan samalla tavoin. Vuosikymmenen aikana hallinnossa on tapahtunut kyllä yhtä ja toista, alkaen vuonna 2010 toteutetusta läänien lakkauttamisesta ja aluehallintovirastojen perustamisesta, mutta viimeinen kulunut vuosi on ollut enemmän pysähdyksen kuin kehityksen vuosi.
Siihen on toki syynsä, joista jotkut ovat päteviäkin. Vaalit ja hallituksen vaihtuminen katkaisevat kehittämisen jatkumon useissa kehittämishankkeissa. Tilanteen arviointi on sinänsä terveellistä ja demokratia tuo vaaleissa toivottuja suunnanmuutoksia. Hallituksen vaihtuessa moniin asioihin etsitään uusia alkuja.
Hallinnon kehittäminen ei kuitenkaan ole poliittisesti erityisen vetävä aihe. Siksi se tahtoo jäädä hallitusohjelmissa sivulauseisiin. Ja aikansa ottaa, ennen kuin uudestaan käynnistyvä valmistelu ehtii tuottaa konkreettisia säädösehdotuksia. Viime syksy onkin mennyt esityksiä odotellessa. Nyt on joitakin työryhmien ehdotuksia kuitenkin alkanut tippua valmistelusta lausuntopyynnöille ja julkiseen keskusteluun.
Lue lisää
Sote-uudistus muhii
Alueellistaminen ja monipaikkaisuus pyörivät valmistelussa
Kuntien tehtävät jälleen valinkauhassa
Digitalisaatiolle on vielä paljon tilausta
Tylsältä kuulostavaa, mutta tarpeellista
Koko Suomen kansa tarvitsee hyvin saatavilla olevia joustavia, moderneja julkisia palveluita. Julkisen hallinnon organisoinnissa, kehittämisessä, johtamisessa ja arvioinnissa tarvitaan napakkaa ja strategista ja käytännöllistä otetta. Toivotan kaikille hallinnon kehittäjille menestyksellistä 2020-lukua!
Vuosikymmen vaihtuu – hallinnon kehittämisessä pitäisi päästä uuteen vauhtiin
Kaksi vuotta sitten kirjoitin tälle palstalle kirjoituksen otsikolla ”Vuosi vaihtuu, hallinto kehittyy”. Nyt ei tee mieli kirjoittaa ihan samalla tavoin. Vuosikymmenen aikana hallinnossa on tapahtunut kyllä yhtä ja toista, alkaen vuonna 2010 toteutetusta läänien lakkauttamisesta ja aluehallintovirastojen perustamisesta, mutta viimeinen kulunut vuosi on ollut enemmän pysähdyksen kuin kehityksen vuosi.
Siihen on toki syynsä, joista jotkut ovat päteviäkin. Vaalit ja hallituksen vaihtuminen katkaisevat kehittämisen jatkumon useissa kehittämishankkeissa. Tilanteen arviointi on sinänsä terveellistä ja demokratia tuo vaaleissa toivottuja suunnanmuutoksia. Hallituksen vaihtuessa moniin asioihin etsitään uusia alkuja.
Hallinnon kehittäminen ei kuitenkaan ole poliittisesti erityisen vetävä aihe. Siksi se tahtoo jäädä hallitusohjelmissa sivulauseisiin. Ja aikansa ottaa, ennen kuin uudestaan käynnistyvä valmistelu ehtii tuottaa konkreettisia säädösehdotuksia. Viime syksy onkin mennyt esityksiä odotellessa. Nyt on joitakin työryhmien ehdotuksia kuitenkin alkanut tippua valmistelusta lausuntopyynnöille ja julkiseen keskusteluun.
Sote-uudistus muhii
Sote-uudistus on ollut viime vuosikymmen loppupuolen tärkein ja hallitsevin kehittämishanke, jossa kietoutuvat yhteen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen että niitä toteuttavan hallinnon kehittäminen. Se on törmännyt jatkuvasti perustuslakiin, usein juuri hallinnon muutosehdotusten kohdalta. Viime vaiheessa kylläkin tuntui, että sote törmäsi enemmänkin poliittiseen haluttomuuteen ja yleiseen kyllästymiseen.
Sote-uudistuksen linjauksia on nyt hallitusohjelmassa tarkistettu. Siitä on puhdistettu pois laaja valinnanvapaus, ja valmisteltavaksi lisättiin Helsingin ja Uudenmaan toiveet omasta ratkaisumallista. Siitä on syntynyt ehdotus, jossa Uusimaa jaettaisiin peräti viiteen maakuntatason toimijaan. Ehdottomasta yhtenäisyydestä ollaan nyt siirtymässä todella pirstottuun malliin. Käviköhän tässä nyt siten vanhanaikaisesti, että ei pystytty sopimaan minkäänlaisesta kompromissista? Ei ihan hyvältä näytä. Malliin liittyy ongelmallisia kohtia mm. erityisen erikoissairaanhoidon järjestämisen ja maakuntien suhteissa sekä jälleen kerran perustuslain tulkinnoissa. Pidän peukkuja, että asia kuitenkin etenisi.
Alueellistaminen ja monipaikkaisuus pyörivät valmistelussa
Aluekehitys liittyy suureksi osaksi elinkeinopolitiikkaan, mutta julkisen vallan osalta sillä on myös merkittävä kytkentä hallinnon kehittämiseen. Edellisten hallituskausien aikana alueellistaminen oli kuuma peruna joidenkin riitaisten virastosiirtojen vuoksi. Nykyisen hallituksen ohjelmaan alueellistaminen sisältyy jo uudistetussa muodossa. Kirjattu on muun muassa valtion työtehtävien organisoiminen monipaikkaisuutta ja älyteknologian mahdollistamaa paikkariippumattomuutta hyödyntäen. Kysymys on valtion läsnäolosta koko Suomen alueella ja valtion henkilöstön oikeuksista ja edellytyksistä hoitaa työtehtäviään kautta Suomen.
Käytettävissä on ollut kahden selvityshenkilön viime hallituskaudella laatima ansiokas uudistamisesitys, mutta selvitystä tehdään edelleen monella rintamalla. Näyttääkin siltä, että alueellistamisen uudistamista on jo milteipä yliorganisoitu. Siitä tehdään selvityksiä työ- ja elinkeinoministeriössä ja puolustusministeriössä. Asiaa tutkii myös uusi selvityshenkilö kaupunginjohtaja Tytti Määttä, joka järjestää pikapuoliin kuulemistilaisuuden Oulussa. Ministeri Paatero on lähdössä kiertueelle neljään alueelliseen tilaisuuteen, joissa käydään läpi valtion toiminnan alueellistamisen uudistamista monipaikkaisen ja paikkariippumattoman työn kautta. Kaiken tämän jälkeen on varmasti lupa odottaa konkreettisia ehdotuksia, jotka etenevät myös toteutukseen.
Pelkkä työn tekemisen alueellistamisen helpottaminen ei kuitenkaan riitä. Pitäisi tehdä myös jotakin ihmisen asumisen paikkasidonnaisuuden höllentämiseksi. Jokin avaus kansalaisen monipaikkaiseen kytkeytymiseen vaikkapa mökkikuntaansa ei olisi mitenkään pahitteeksi. Äänestämisen monipaikkaisuus on aiemmin tyrmätty osin pätevilläkin perustella. Mutta olisi todella hienoa kansalaisen osallisuuden laajentamista, jos voisi ohjata edes pienen osan maksamistaan kuntaveroista sinne, missä on toinen koti, ja missä käyttää esimerkiksi kunnallisia hiihtolatuja, uimahalleja, teatteria tai kansalaisopiston palveluja. Rohkeutta uudistuksiin, poliitikot!
Kuntien tehtävät jälleen valinkauhassa
Edellisen hallituksen aikana käytettiin paljon virkamiesenergiaa hallitusohjelmaan sisältyneen kuntien lakisääteisten tehtävien vähentämistä koskevien ehdotusten tekemiseen kuntien taloudellisten paineiden keventämiseksi. Niitä oli varsin vaikea löytää, ja sikäli kun niitä löydettiin ja jopa toteutettiin, useita niistä ollaan tämän hallituksen toimenpitein palauttamassa. Se ei ole yllätys, kun kuntien tehtävät yleensäkin ovat hyvin lähellä kansalaisia, ja niissä tapahtuvat supistukset tuntuvat konkreettisesti ihmisten arjessa.
Yllättävä kuitenkin oli VM:n toimeksiannosta ministeri Paateron suojeluksessa nopeasti käynnistetty ja nyt jo valmistunut selvitys kuntien tehtävien eriyttämisen mahdollisuuksista ja perustuslain reunaehdoista sille. Tehtävien eriyttämisestä ei hallitusohjelmassa ole mainintaa.
Kun selvitystä lukee, se tuntuu tilaustyöltä tukemaan Helsingin asemaa maakuntaan verrattavana yksikkönä, mikä on nyt etenemässä osana sote-uudistusta. Vai mitä muuta pitäisi päätellä seuraavasta työryhmän johtopäätöksestä: ”Suomen perustuslaki ei estä lainsäätäjää säätämästä kuntien tehtävistä tavalla, jossa joidenkin kuntien tehtäväkenttä muodostuu muihin nähden erilaiseksi. Yksittäistä aluetta, esimerkiksi Helsinkiä koskeva erillisratkaisu ei siten tarkoita, että muihin kaupunkeihin pitää välttämättä soveltaa samanlaista sääntelyä. Julkisen vallan eliminä kunnilla ei myöskään ole oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun, koska perustuslain yhdenvertaisuussääntely suojaa ihmisiä.”
Asia ei kuitenkaan ole noin yksioikoinen. Työryhmä on kovasti tutkinut perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä eri uudistusten osalta, mutta jättää mainitsematta sen, että Kainuun hallintokokeilu, joka eniten muistuttaa sote-uudistuksen maakuntamallia, ei saanut jatkoa. Keskeisenä syynä siihen olivat nimenomaan perustuslain reunaehdot. Perustuslakivaliokunnan varauksellisen suhtautumisen vuoksi päädyttiin aikanaan esittämään kokeilun jatkamista siten, että kuntien täytyisi yksimielisesti päättää osallistua kokeiluun. Kun yksi kunta kieltäytyi, koko malli kaatui.
Aikanaan kokeilun seurantaryhmän puheenjohtajana minua turhautti suunnattomasti hyvän uudistuksen joutuminen hallintohistorian roskakoriin. Ei voi kuin toivoa, että sote-uudistuksen osalta ei jälleen käy samoin. Mitä jos pysyvä erilainen maakuntakohtainen järjestely ei ole perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan mahdollinen, samoilla perusteilla kuin aikanaan Kainuun hallintokokeiluissa? Mitäs jos jälleen edellytetään kuntien yksimielistä päätöstä? Ainakin muita suuria kaupunkeja on vaikea saada hyväksymään tällaista ratkaisua, vaikka niillä ei samanlaiseen ratkaisuun varsinaista oikeutta olisikaan.
Toinen mahdollinen sovellutusalue tällä perustuslakiselvityksellä on tietysti pienet kunnat, joiden tehtävien vähentämistä sen kannanotoilla voidaan perustella. Itse en näe mitään syytä moiseen muissa kuin sote-palveluissa, joiden siirto mahdollisesti perustettaville maakunnille jo vie suuren osan kuntien tehtävistä.
Digitalisaatiolle on vielä paljon tilausta
Julkisen hallinnon digitalisaatio on pikkuhiljaa edennyt. Käytettävissämme on jo käytännössä merkittäviäkin sähköisiä palveluita, kuten passien hakeminen, verotus, sähköiset reseptit ja muut Kanta-palvelut. Kehitys ei kuitenkaan ole edennyt jättiaskelin, vaan työläin muutoksin. Aikanaan sisältäpäin kehittämistyön karikoita kokeneena tunnen tiettyä sympatiaa digitalisoinnin kehittäjiä kohtaan. Siitä huolimatta on ihmeteltävä laajempien järjestelmämuutosten hitautta.
Digitalisaatiolle ja muulle teknologialle olisi nykyistä vielä paljon enemmän käyttöä esimerkiksi palvelujen saatavuuden parantamiseksi sekä kaupunkien ruuhkaisissa terveyskeskuksissa että pienten väestökadosta kärsivien kuntien opetuspalveluissa.
Mitä kuuluu esimerkiksi suomalaisen digitalisaation ikuisuuskysymykselle, pankki- ja muista yksityisistä tunnisteista riippumattomalle vammaisia, lapsia ja maahanmuuttajia syrjimättömälle tunnistautumisratkaisulle? Sitä on kehitetty ja selvitelty 2000-luvun alusta lähtien, eikä käyttökelpoista ratkaisua ole löytynyt. Vai onko aika jo ajanut sen ohi, kun yksityiset pankki- ja mobiilijärjestelmät ovat kehittyneet EU-säädösten velvoittamana uudelle tasolle?
Digitalisaation nimissä on perustettu myös uusi virasto. Digi- ja väestötietovirasto aloitti toimintansa 1.1.2020. Virasto syntyi, kun väestörekisterikeskus ja maistraatit yhdistyivät. Uusi virasto ilmoittaa olevansa yhteiskunnan digitalisaation uusi suunnannäyttäjä ja helpottavansa kansalaisten arkea. YLEkin on antanut tilaa viraston huomattavalle mainoskampanjalle. Viraston verkkosivuilta en kuitenkaan uusia suuntia juuri löytänyt.
Tylsältä kuulostavaa, mutta tarpeellista
Koko Suomen kansa tarvitsee hyvin saatavilla olevia joustavia, moderneja julkisia palveluita. Julkisen hallinnon organisoinnissa, kehittämisessä, johtamisessa ja arvioinnissa tarvitaan napakkaa ja strategista ja käytännöllistä otetta. Toivotan kaikille hallinnon kehittäjille menestyksellistä 2020-lukua!
