Työllisyysastetavoite saavutettu

Syksyn ja talven aikana on seurattu työllisyyden kehitystä kuin jännitysnäytelmää. Toteutuuko hallituksen 72 %:n työllisyystavoite ja milloin? Samalla luonnollisesti on väitelty siitä, onko työllisyyden nousu hallituksen vai suhdanteiden ansiota. Siinä helposti unohtuu, että noususuhdanne on jatkunut jo kymmenisen vuotta, mutta Suomen nousu on jatkunut vasta kolmisen vuotta eli Sipilän hallituskauden ajan.

Joka tapauksessa tavoite toteutui marraskuussa 2018. Tällöin työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 72,0 prosenttia. Työllisiä miehiä oli 18 000 ja naisia 20 000 enemmän kuin vuoden 2017 marraskuussa. Samalla nimenomaan pitkäaikaistyöttömien määrä väheni. Marraskuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 66 300, mikä on 25 500 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Se, että pitkäaikaistyöttömiä silti yhä on, on paha juttu. Myös työllisyyden alueellinen jakauma aiheuttaa huolta. Tohtori Timo Aro julkaisi Twitterissä viime viikolla kuvan työllisyyden alueellisesta jakaumasta kunnittain vuona 2017. Siitä näkee, että yli 70 %:n työllisyysaste on saavutettu Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoseuduilla ja siitä jonkin verran sisämaahan päin, ja Lapin matkailukunnissa. Keski- ja Itä-Suomi ja osa Pohjois-Suomea on kartalla pääasiassa valkoista aluetta. Etelä-Pohjanmaa jakautuu Seinäjoen kohdalta suurin piirtein kahtia, lännessä menee paremmin kuin idässä.

Lisää ks kuvio 

On kuitenkin huomattava, että kartassa on kyse vuoden 2017 luvuista. Viime vuoden aikana on työllisyys edelleen parantunut. Vuoden aikana on eri puolilta Suomea kiirinyt tietoja myös työvoimapulasta, joka todennäköisesti kohdentuu eri tavoin toimialoittain ja alueille. Kuvasta ei siten voi tehdä päätelmiä yksittäisten kuntien nykytilanteesta, vaan lähinnä kokonaiskuvasta.

Kasvukolmion osuus suuri, mutta ei ylivoimainen

Kokonaiskuva on alueellisesti epätasainen. Lähes kaikkien muidenkin hyvinvoinnin ja elinvoimatekijöiden alueellinen jakautuminen on samantapainen, olipa kyse väkiluvun muutoksesta, avoimen sektorin työpaikkojen osuudesta, koulutustasosta tai huoltosuhteesta.

Kasvukolmioksi nimetty alue Helsingin, Turun ja Tampereen ympärillä hyödyntää noin puolta maan väestöstä, yrityksistä, työpaikoista ja noin kahta kolmatta osaa uusista asunnoista, akateemisesti koulutetuista, tutkimus- ja kehitysmenoista ja vieraskielisistä ihmisistä. Näillä resursseilla alueella tuotetaan 55,5 % Suomen bruttokansantuotteesta. (Luvut Timo Aron tviitistä). Tuotosta ei voi pitää mitenkään ylivoimaisen suurena suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin.

Muussa Suomessa on potentiaalia

Saattaa näyttää siltä, että muulla Suomella ei ole juuri merkitystä maan kilpailukyvyn tai menestyksen ja ihmisten hyvinvoinnin suhteen. Parhaiten kehittyneiden alueiden lisäksi on kuitenkin muitakin kuntia ja seutuja, jotka ovat onnistuneet murtautumaan ulos kielteisestä noidankehästä. Useimpien maakuntien keskuskaupunkien kehitys on ollut positiivinen, vaikka nekin menettävät koulutettua väkeä kasvukolmioalueille, erityisesti pääkaupunkiseudulle. Seutukaupunkien, maakuntakeskuksia pienempien seutujensa keskusten, alueellisen kehityksen tilannekuva on monin tavoin jakautunut Seutu 55-analyysin mukaan. Joukkoon kuuluu sekä positiivisen että negatiivisen rakennemuutoksen kaupunkeja sekä omaa asemaansa etsiviä kaupunkeja.

Seutukaupunkien kansallinen merkitys on T 55-analyysin mukaan kuitenkin paljon suurempi kuin mitä julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Seutukaupungeissa on kyse noin miljoonan ihmisen kotipaikasta ja seutukaupungit ovat merkittävästi kokoaan suurempia teollisuusvaltaisia valmistavan tuotannon vientikeskittymiä, joiden arvonlisäyksellä, viennillä ja investoinneilla on suuri kansallinen merkitys. Seutukaupunkiverkostoon kuuluvat kaupungit ovatkin ryhtyneet toimenpiteisiin omien edellytyksiensä tunnistamiseksi ja parantamiseksi. Meneillään on mm. kaikille avoin verkkokysely, jossa kysytään seutukaupunkien vetovoimatekijöitä. Kysely löytyy osoitteesta https://innolinkresearch.eu.qualtrics.com/jfe/form/SV_dou78qIndaSUiP3 . Siellä voi jokainen käydä antamassa oman tietämyksensä ja kokemuksensa seutukaupunkien kehitystyön käyttöön.

Suomessa on vielä toimiva aluerakenne ja infrastruktuuri, jota on syytä hyödyntää. Maaseutualueille on merkitystä sillä, että lähellä sijaitsee vireä ja palveluja tarjoava seutukaupunki ja maakuntakeskus. Harvaan asutun maaseudun verkosto toimii osaltaan maaseudun kehittämiseksi ja julkaisi hiljattain eduskuntavaaliteemansa ja suosituksensa hallitusohjelmaan.

Suomen kehityksen ja kilpailukyvyn ja kansalaisten hyvinvoinnin tulevaisuudesta huolehtiminen edellyttää, että myös ne alueet, jotka nyt eivät ole kehityksen kärjessä, pääsevät mukaan myönteiseen kehittymiseen. Siihen tarvitaan aivan kaikkien toimijoiden yhteistä työtä kokoon, sijaintiin ja tämänhetkiseen tilanteeseen katsomatta. Kehittyminen ei ole minkään alueen yksinoikeus.