Kuntavaalit ja aluevaalit

Nyt kävi niin, että olen ehdolla myös aluevaaleissa 2022.

Kun sote-uudistus nyt vihdoin on saatu säädetyksi, tuntui tärkeältä olla mukana uudistuksen alkuvaiheissa. Tämä ensimmäinen aluevaltuuston toimikausi on uudistuksen onnistumisen kannalta hyvin ratkaiseva.

Nyt voidaan luoda uutta. Rakennetaan organisaatio ja palveluverkko, luodaan johtamisen malli ja kulttuuri, luodaan palvelujen uudet toimintamallit ja yhdistetään tietojärjestelmät. Päästään "aloittamaan alusta", tasapainottamaan palvelurakennetta ja arvottamaan tärkeitä asioita ja karsimaan pois vähemmän tärkeitä.

Rahasta on varmasti tiukkaa. Se ei ole uutta, mutta uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisessa toimintaympäristössä myös taloudellisten ja samalla vaikuttavien ratkaisujen mahdollisuudet kasvavat.

Onnea matkaan, sote-uudistus! Olisin todella mielelläni mukana toteuttamassa sitä.

Koko Suomi on yhtä mieltä siitä, että terveydenhuollon henkilöstö on joutunut kantamaan ylettömän raskasta kuormaa koronan vuoksi. Olemme myös yhtä mieltä siitä, että henkilöstöpula alkaa olla niin vaikea ja vaarantaa myös sote-uudistuksen toteuttamista, että tarvitaan toimenpiteitä sen ratkaisemiseksi. Tähän yksimielisyys loppuukin.

Keinoja tilanteen parantamiseen on helppo luetella, toteutus on hankalampaa. Johtamisen parantaminen, henkilöstön työn arvostaminen ja työolojen
parantaminen ovat pitkän ja sitkeän työn takana, eivätkä aina tunnu siltikään
onnistuvan. Koulutuspaikkoja on nyt lisätty henkilöstön saatavuuden parantamiseksi, mutta se vaikuttaa vasta aika pitkän ajan kuluttua täysitehoisesti. Ulkomaisen työvoiman hankkiminenkin on jo pitkälti ajatuksena hyväksytty, mutta toimenpiteitä on vähän ja käytännön esteitä paljon.

Eräänlaisena kummituksena kaiken yllä tässä keskustelussa on
vaatimus henkilöstön palkkojen korottamisesta. Se on varmasti
vaikein ja ristiriitoja eniten aiheuttava ehdotus tässä tilanteessa. Tulevilla hyvinvointialueilla on taloudellisesti tiukkaa nykyiselläkin palkkatasolla.

Nyt tilanne on kuitenkin niin poikkeuksellinen, että
erilaisia vaihtoehtoja olisi voitava harkita. Ehkäpä jokin
kertaluontoinen tai määräaikainen korvaus kovasta työstä pandemian aikana?
Mutta miten se olisi mahdollista? Ratkaisujen olisi oltava vastuullisia siten,
että ne eivät aiheuttaisi kunta- ja hyvinvointialan palkkavyöryä. Sitä ei
julkinen talous kestäisi. Niiden olisi synnyttävä työmarkkinaneuvottelujen
tuloksena, eli muilta ryhmiltä pitäisi löytyä solidaarisuutta juuri terveydenhoitoalaa
kohtaan. Mutta onko tämä realistista? On muitakin henkilöstöryhmiä, jotka ovat joutuneet pinnistelemään koronaolosuhteissa. Tyytyisivätkö ne nyt vähempään? Tämä jää nähtäväksi, eikä ratkaisu ole yksittäisen tulevan hyvinvointialueen käsissä.

Eteenpäin on kuitenkin mentävä henkilöstöpulan ratkaisemiseksi. Tarvitaan realismia: käsitys siitä, että tarvitaan monia keinoja, joista mikään ei ole taikakeino. Tarvitaan optimismia: eteenpäin päästään, kun järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti edetään. Tarvitaan ymmärrystä: rahat ovat tiukalla ja henkilöstö on tiukalla, sovitellaan asioita. Tarvitaan määrätietoisuutta: ihmisten hyvinvoinnista huolehditaan nyt ja tulevaisuudessa. Tarvitaan yhteistä työtä yhteisten päämäärien hyväksi.

Omalta osaltani haluan toimia sen puolesta, että henkilöstö
voi tehdä hyvillä mielin tärkeää työtään.

Teema 1

Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja on vahvistettava

Erikoissairaanhoidon osuus sosiaali-
ja terveydenhuollon kustannuksista on vuosien ajan kasvanut ja
perusterveydenhuollon osuus pienentynyt. Peruspalvelut ovat tästä kärsineet.
Hyvinvointialueilla päättäjät ovat saman pöydän ääressä, ja he voivat
yhteisellä päätöksellä tasapainottaa tilannetta.

Kun ihminen tuntee itsensä sairaaksi, hänen pitää ensin
päästä kohtuullisessa ajassa lääkärin puheille omassa kunnassa ja myös
tarvittaviin jatkotutkimuksiin, erikoissairaanhoitoon tai muihin
erityispalveluihin. Kun nuori voi huonosti, hänen pitää päästä nopeasti
ensikontaktiin koulussa opiskeluhuollon terveydenhoitajan tai psykologin
kanssa. Mielenterveyspalvelujen on oltava viivytyksettä saatavilla. Kun
ikäihmisen kotona pärjääminen alkaa vaikeutua, hänen pitää saada kotihoitoa
tarpeidensa mukaan. Näiden etulinjan palvelujen on toimittava hyvin. Se on
inhimillisempää ja edullisempaa kuin odottelu ja siitä johtuva ongelmien
vaikeutuminen.

Alavuden ja seudun muiden kuntien, Kuortaneen, Soinin ja Ähtärin
perusterveydenhuollon palvelut järjestää seudullinen kuntayhtymä Kuussote ja
tuottaa alueella toimiva Kuusiolinna Oy. Jokaisessa seudun kunnassa on toimiva
terveysasema. Pidetään tilanne tällaisena, palveluvalikoimaa uudistaen ja
kehittäen. Saman läheisyysperiaatteen on syytä koskea koko Etelä-Pohjanmaan
hyvinvointialueen sote-peruspalveluja.

Toimin sen puolesta, että Etelä-Pohjanmaalla
sote-peruspalvelut jatkossakin pidetään asukkaiden saatavilla omassa kunnassa.

Teema 2

Osaava, riittävä ja tyytyväinen henkilöstö

Terveyden- ja sairaanhoidon sekä
sosiaalihuollon ja pelastustoimen työvoimapula on tosiasia. Koko maan kattava
koulutus, kilpailukykyinen palkka ja hyvät työolot sekä kannustavuus ovat tähän
toimivia keinoja. Tähän voidaan vaikuttaa myös alueen kuntien toimesta vaikkapa
koulutuspaikkoja suuntaamalla omalle alueelle, kuten Alavudella onkin tehty
yhteistyössä koulutuslaitosten kanssa.

Tarvitaan hyvät johtamisen käytännöt,
henkilöstön kuuleminen, heidän ammattitaitonsa ja työnsä arvostaminen ja
henkilöstöön luottaminen. Koulutettu henkilöstö on paras voimavara käytännön
arkityön ongelmien ratkomisessa. On myös huolehdittava henkilöstön työolosuhteista ja tuettava henkilöstöä korona-ajan tiukoissa tilanteissa.

Tarvitsemme myös ulkomaista osaavaa
työvoimaa turvaamaan riittävän sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstön
määrän.

Toimin sen puolesta, että henkilöstö voi Etelä-Pohjanmaan alueella
hyvillä mielin tehdä tärkeää työtään.

Teema 3

Sote-palvelut on mahdollista samanaikaisesti
tuottaa sekä korkealla tavoitetasolla että taloudellisesti

Sote-palveluiden pitää olla
asiakaslähtöisiä, yhteentoimivia ja vaikuttavia. Yhdellä yhteydenotolla
asiakkaan tulee saada oikea-aikaista ja tarpeiden mukaista palvelua. Ihminen on
kokonaisuus, eikä palveluillakaan saa olla sektorirajoja. Asiakkaan palvelupolun
peruspalveluista erityispalveluihin tulee olla ripeä ja joustava.

Uudistuksella voidaan hillitä kustannusten kasvua. Kustannuspaineita saadaan vähennetyksi panostamalla lähellä ihmisiä tuotettuihin peruspalveluihin, nopeaan palveluihin pääsyyn ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Tulevilla aluevaltuutetuilla tulee olla sekä osaaminen että
poliittinen tahto hyväksyä hyvinvointialueelle sellainen organisaatio ja
johtamisjärjestelmä, hallintosääntö, palveluverkko ja talousarvio, että ne
tukevat peruspalvelujen toteuttamista. Palvelujen uudelleenmuotoilu ja
paketointi voidaan myös tehdä lähipalveluja tukien.

Yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista on digitalisaation hyödyntäminen
sisäisissä prosesseissa ja asukkaiden saatavilla olevina etäpalveluina.
Sähköiset palvelut tulevat suoraan koteihin, ja ne ovat siis mitä parhainta
lähipalvelua. Samalla on kuitenkin aina huolehdittava siitä, että palvelua on
lähellä saatavilla myös kasvokkain niille, jotka eivät voi tai halua käyttää
digitaalisia palveluja kotoa.

Alavudella ja muissa Kuussoten jäsenkunnissa Kuortaneella, Soinissa ja
Ähtärissä peruspalvelut ovat toimineet kohtuullisen hyvin ja olleet saatavissa
lähellä asukkaita. Jos sote-uudistus toteutetaan oikealla tavalla, voimme pitää
ja parantaa niitä tulevaisuudessakin, vaikka ikääntyminen lisää
kustannuspaineita. Tämän läheisyysperiaatteen tulee luonnollisesti koskea koko
Etelä-Pohjanmaan sote-keskuksia.

Kunnat ja hyvinvointialueet
järjestävät sote-uudistuksen jälkeen erilaisia, toisiaan täydentävät palveluja ihmisten
hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Ne ovat toistensa kumppaneita,
rinnakkaisia ja yhdenvertaisia toimijoita. Hyvinvointialueen ja kuntien välinen
yhteistyö on välttämätöntä erityisesti lasten ja nuorten palveluissa.

Toimin
sen puolesta, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan
asiakaslähtöisesti lähellä ihmisiä sekä uutta teknologiaa ja uusia
toimintatapoja hyödyntäen ja taloudellisesti koko Etelä-Pohjanmaalla

(Teksti julkaistu Viiskunta-lehdessä 16.12.2021)

Löysin hyllystäni Alavuden kaupungin toimintakertomuksen
vuodelta 1995, jolloin olin töissä Alavudella. Silloin kirjoittamassani
kaupunginjohtajan katsauksessa luki: ”Kaupungin tilinpäätös toteutui
talousarviossa arvioitua parempana, mutta heikkeni edellisvuodesta.
Käyttötalouden nettomenot pysyivät hyvin raamissa, mutta erikoissairaanhoidon
menot kasvoivat peräti 17 prosenttia edellisen vuoden tilinpäätöksestä.”

Vuosien ajan kunnissa on erikoissairaanhoidon kasvaneiden
laskujen maksamiseksi jouduttu nipistämään muista menoista. Nyt vuoden 2020
tilinpäätöstietojen mukaan perusterveydenhuollon osuus sosiaali-
ja terveystoiminnan nettokustannuksista oli 18 prosenttia ja erikoissairaanhoidon
osuus oli 37 prosenttia. Kansanterveyslain alkuaikoina periaatteena on
ollut, että nämä osuudet olisivat suurin piirtein yhtä suuret. Perusterveydenhuolto
on kärsinyt rahoituksen vinoutumisesta pahasti.

Sote-uudistus mahdollistaa tilanteen muuttamisen.
Uudistuksen jälkeen päättäjät eivät enää ole eri organisaatioissa, vaan
hyvinvointialueella saman pöydän ääressä. On siis mahdollista tehdä yhteinen
päätös, että peruspalveluja vahvistetaan.

Kun ihminen tuntee itsensä sairaaksi, hänen pitää päästä
omassa kunnassa lääkärin puheille ja oikea-aikaiseen hoitoon. Kun nuori voi
huonosti, hänen pitää päästä nopeasti ensikontaktiin koulussa terveydenhoitajan
tai psykologin kanssa. Mielenterveyspalveluja on oltava viivytyksettä
saatavilla. Kun ikäihmisen kotona pärjääminen alkaa vaikeutua, hänen pitää
saada tarpeidensa mukaista kotihoitoa. Näiden etulinjan palvelujen on
toimittava hyvin. Se on inhimillisempää ja edullisempaa kuin odottelu ja siitä
johtuva ongelmien vaikeutuminen.

Alavudella ja muissa Kuussoten jäsenkunnissa Kuortaneella,
Soinissa ja Ähtärissä peruspalvelut ovat toimineet ja olleet saatavissa
kohtuullisen hyvin. Jos sote-uudistus toteutetaan oikein, voimme pitää ja
parantaa niitä tulevaisuudessakin täällä ja koko Etelä-Pohjanmaalla, vaikka
ikääntyminen lisää kustannuspaineita.

Tämä kuitenkin edellyttää, että tulevilla aluevaltuutetuilla
on osaamista ja poliittista tahtoa hyväksyä hyvinvointialueelle sellainen
organisaatio ja johtamisjärjestelmä, hallintosääntö, palveluverkko ja
talousarvio, että ne tukevat peruspalvelujen toteuttamista.

Kustannusten kasvun hillitsemiseen on keinoja.
Peruspalvelujen vahvistaminen jo sinänsä keventää erityispalvelujen tarvetta ja
kustannuksia pidemmällä tähtäimellä. On myös syytä ottaa laajasti käyttöön työtä
säästäviä tietojärjestelmiä, prosesseja ja sähköisiä palveluja. Samalla
henkilöstölle jää enemmän aikaa hoitaa kasvokkain niitä, jotka sellaista
palvelua tarvitsevat.

Nyt on historiallinen mahdollisuus turvata ja vahvistaa
peruspalveluja. Näissä vaaleissa kannattaa äänestää.

Silja Hiironniemi

Varatuomari, eläkeläinen

Aluevaaliehdokas

Alavus

(Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 15.10.2021)

Ilkka-Pohjalaisessa 13.10.2021 oli varatuomari, oik.tiet.lisensiaatti Heikki Kilpiän kirjoitus ”Maakuntauudistuksella palataan vain vanhaan”. Näin ei todellakaan ole.

Kilpiän mukaan nyt suunniteltu ”maakuntauudistus” merkitsisi sitä, että
perustetaan uudelleen lääninhallituksia vastaavat laitokset ja palattaisiin
jälleen virallisestikin siihen vanhaan järjestelmään, joka meillä oli jo
olemassa, mutta joka sitten purettiin. Kilpiä yhdistää jotenkin myös maakunnan
liitot samaan soppaan.

Toimin valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston
osastopäällikkönä vuonna 2010 voimaan tulleen aluehallintouudistuksen
valmisteluryhmän puheenjohtajana. Ryhmän esitysten pohjalta lääninhallitukset
lakkautettiin ja samalla perustettiin uusina virastoina valtion useiden eri
hallinnonalojen tehtävistä ja henkilöstöstä kootut monialaiset aluehallintovirastot
ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.

Lääninhallitukset olivat puhtaasti valtion
aluehallintoviranomaisia. Lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot eivät missään
vaiheessa järjestäneet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, vaan ohjasivat
ja valvoivat kuntia ja kuntayhtymiä sosiaali- ja terveydenhuollon
toteuttamisessa. Ajan mittaan niiden tehtävät vähenivät ja osin ne sitten
siirrettiin aluehallintovirastoille vuodesta 2010 lähtien. Nyt
aluehallintovirastot tunnetaan hyvin muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen
toteutumisen valvontaviranomaisina.

Nyt toimeen pantava uudistus ei koske kuntayhtymämuotoisia maakuntien
liittoja, joten niiden toiminta jatkuu täysin ennallaan maakunnan aluekehittämistehtäviä
hoitaen. Vaikka hyvinvointialueet ovat Uuttamaata lukuun ottamatta alueeltaan
maakuntien kokoisia, ne ovat eri toimielimiä. Tämän vuoksi maakuntauudistuksesta
puhuminen johtaa harhaan.

On kylläkin käyty keskustelua siitä, että maakuntien
liittojen tehtävät voitaisiin yhdistää perustettavien hyvinvointialueiden
tehtäviin, mutta se askel jäi odottamaan tulevia aikoja. Oma näkemykseni on,
että kunhan hyvinvointialueet saadaan käynnistetyksi ja toimintakuntoisiksi,
maakuntien liittojen ja niiden tehtävien yhdistäminen hyvinvointialueille olisi
hyvinkin tarkoituksenmukaista ja yksinkertaistaisi hallintoa entisestään.

Sote-uudistus ja hyvinvointialueiden perustaminen
yksinkertaistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä ja tuotantoa. Noin
200 kuntaa ja kuntayhtymää on toiminut palvelujen järjestäjinä ja pääosin myös
tuottajina, ja uudistuksen myötä 21 hyvinvointialuetta tulee hoitamaan samat
tehtävät. Kitka vähenee, ei lisäänny, ja palvelujen joustava organisointi ja
asiakaskeskeisten palveluketjujen rakentaminen helpottuu. Palvelurakenteen
painopistettä on tarkoitus siirtää erikoissairaanhoidosta peruspalvelujen
suuntaan. Varsinaisia säästöjä ei tavoitella, mutta väestön ikääntymisen myötä
tapahtuvan kustannusten kasvun hillitsemistä kyllä.

Uudistuksen onnistuminen riippuu toteutuksesta. Ensi
vaiheessa kootaan uusille hyvinvointialueille tehtävät ja henkilöstö useista
eri organisaatioista saman katon alle, ja kokonaisuus pitää saada toimivaksi.
Tämä on vaativa ja saman luonteinen operaatio kuin vuonna 2010 monista eri
valtion virastoista koottujen aluehallintovirastojen ja ely-keskusten
perustaminen.

Hyvinvointialueet eivät ole valtionhallinnon eivätkä kuntien
jatkeita, vaan ne ovat aivan uusia julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on
alueellaan itsehallinto. Niille on uskottu äärimmäisen tärkeä tehtävä järjestää
alueensa asukkaille hyvin toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Ensi vaiheessa
on tärkeintä valita aluevaaleissa hyvinvointialueiden päättäjiksi osaavat ja
uudistuksen tavoitteisiin sitoutuneet aluevaltuutetut.

Tämän vuoksi aluevaaleissa todellakin kannattaa äänestää.

Silja Hiironniemi

Varatuomari, hallintotieteiden lisensiaatti

Alavus

Olen ehdolla Alavuden kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa vuonna 2021 Keskustan listalla. Tällä sivulla julkaisen vaaliteemojani, tärkeäksi näkemiäni tavoitteita ja keinoja alavutelaisten hyvinvoinnin ja Alavuden elinvoiman kehittämiseksi. Muualla tällä sivustolla löytyy tietoa ja taustaa näille tavoitteille.

Vaalitulos omalta osaltani: 99 ääntä ja valtuustoon! Suuri kiitos luottamuksesta ja erikseen jokaisesta äänestä!

Alavuden mittakaavassa se oli kuudenneksi eniten ääniä, ja neljänneksi eniten keskustalaisista ehdokkaista.

Keskustan listalta valittiin 13 valtuutettua, joista yksi kuitenkin ilmoitti heti vaalien jälkeen eroavansa puolueesta ja valtuustoryhmästä, joten ryhmässä on nyt 12 valtuutettua.

Keskusta sai Alavudella 41,6 % äänistä.

Äänten ja paikkojen jakauma puolueiden kesken alla. Valtuustossa on alkavalla vaalikaudella 31 valtuutettua. Edellisillä valtuustokausilla valtuutettujen määrä on ollut 35.

(Kirjoitus julkaistu Viiskunnassa 10.6.2021)

Alavus ikääntyy muun Suomen mukana. Tarvitaan monenlaisia päätöksiä ja toimenpiteitä, jotta ikäihmisten hyvinvointi voidaan turvata kaikissa vaiheissa. Jotkut ratkaisut ovat aika yksinkertaisia ja taloudellisia.

Ikäihmiset haluavat ja pystyvät asumaan kodissaan pitkäänkin, mutta iän tuomia ongelmia on silti. Terveyspalvelut auttavat sairauksiin, mutta turvallinen kotona pärjääminen on monelle jatkuva huolen aihe.

Yli 90-vuotias äitini asuu ja haluaa asua edelleen omillaan.
Hänellä oli muutama vuosi sitten aivoverenvuoto, jonka hän onneksi tunnisti ja sai soitetuksi apua. Mutta mitä jos ei olisi näin käynyt? Sen jälkeen oli sekä
hänellä että meillä lapsilla huoli siitä, että kohtaus voi uusia, eikä se ehkä tulisi tietoon ajoissa.

Näin sitten sattumalta lehdessä Alavuden kotihoidon ilmoituksen
kokeilusta, joka oli tarkoitettu yksin asuville vanhuksille. Pääsimme mukaan. Äidille vietiin kotiin laite, joka yhdistettiin langattomaan verkkoon lähettämään tietoa kaikkien kolmen lapsen puhelimeen. Saamme tiedon, onko hän liikkunut kotonaan
ja milloin.

Kysymys on liiketunnistimesta, joka ei välitä kuvaa eikä ääntä,
vain sen, milloin äiti on liikkunut kotonaan. Jos äidistä ei kuulu tai hän ei vastaa puhelimeen, voimme heti tarkistaa, onko hän ollut liikkeellä ja toimia sen tiedon mukaan. Tämä on ollut suuri helpotus.

Monenlaisia apuvälineitä on kehitelty yksinkertaisista
pukeutumisavustimista uuteen teknologiaan. Ne ovat hyvä keino tukea ikäihmisten omatoimista kotona pärjäämistä. Niitä ei kuitenkaan oikein tunneta. Tätäkään käyttämäämme palvelua ei käytetä täysimääräisesti. Sillä on nyt neljä käyttäjää, kaksi laitetta on käyttämättömänä. Tarvetta luultavasti kuitenkin olisi laajemminkin.

THL:n vuonna 2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan Etelä-Pohjanmaalla
oli käytössä teknologisesti edistyneempiä omatoimisuutta tukevia ratkaisuja hyvin vähän. Tilanne on toivottavasti paranemassa. Lehtitietojen mukaan Kuusiolinna kehittää teknologian käyttöä uusin kokeiluin.

Kokemuksemme on, että Alavudella apuvälineitä on hyvin
saatavissa, jos niitä osaa kysyä. Palvelut kuuluvat kuitenkin kaikille
tarvitseville, ja niitä olisi tarjottava aktiivisesti ikäihmisille,
omaishoitajille ja omaisille, jotta ne saataisiin täysimääräisesti hyödyksi.

Hoivapaikkoja ja ihmisten antamaa hoivaa on oltava saatavilla
aina kun sitä tarvitaan. Turvallisuus kuitenkin ratkaisee sen, miten pitkään ikääntyneet voivat asua kotonaan

Lapset ja nuoret ovat Alavuden elinvoiman lähde. Heille on järjestettävä hyvät lähtökohdat elämään.

Lasten kotihoidon kuntalisän tarve selvitetään.

Turvataan kyläkouluja pienten lasten kouluilla.

Nuorten opetuksen hyvästä tasosta huolehditaan oppivelvollisuuden laajentuessa.

Hyödynnetään lähiopetuksen ja etäopetuksen uudenlaisia yhdistelmiä koulutustarjonnan laajentamiseksi

Lisätään ammatillisten ja korkeakouluopintojen lähisaatavuutta alavutelaisille nuorille ja aikuisille yhteistyössä eri oppilaitosten kanssa.

Perustetaan digitaalikampus etäopiskelijoille
Alavuden keskustaan

Hyvinvointia alavutelaisille

Vanhusten kotona pärjäämistä on helpotettava. Kehitetään omaishoidon tukea ja hyödynnetään asiakasystävällisiä teknologisia ratkaisuja.

Huolehditaan perustason sosiaalipalvelujen ja terveyskeskuspalvelujen jatkuvasta hyvästä saatavuudesta lähellä asukkaita.

Kehitetään ja tarjotaan monipuolisia harrastus-, liikunta- ja kulttuuripalveluja kaikille alavutelaisille yhteistyössä järjestöjen kanssa.

Yrityksille hyvät toimintaedellytykset ja kehittämisen tuki

Laajakaistan runkoverkkoa täydennetään
tarpeen mukaan.

Työllisyyskokeilussa parannetaan alavutelaisten työttömien ja yritysten työpaikkojen kohtaamista, keinona mm. räätälöity koulutus.

Kaupunki on aktiivisesti tukena biokaasulaitoksen perustamisessa ja muissa uutta luovissa elinkeinohankkeissa.

Mökkiasukkaat ja etätyötä tekevät kutsutaan mukaan alavutelaiseen elämään. E-kuntalaisuus mahdolliseksi Alavudella!

Elinvoimaisessa kaupungissa talous pystytään pitämään
kunnossa. Tarkkana täytyy silti olla.