Paljon puhuttu valinnanvapauslakiehdotus on vihdoin korjattu perustuslakivaliokunnan ohjeiden mukaisesti ja lähetetty lausunnoille. Systeemi ei ole ihan yksinkertainen, ja monenlaiset pelot ja uumoilut versovat, kun järjestelmän toteutus tuntuu epäselvältä. Selvittelin lakiehdotuksen pohjalta muutamaa itseäni askarruttavaa kysymystä valinnanvapauden toteuttamisesta.

Kärsiikö julkinen palvelujärjestelmä yksityisen palvelutuotannon laajentumisesta?

Julkisessa keskustelussa on arveltu, että valinnanvapauden toteuttaminen vaarantaisi kriittiset julkiset palvelut, mm. ympärivuorokautisen päivystyksen toteuttamisen. Huolta on esitetty erityisesti siitä, että kriittisiin päivystyspalveluihin syntyisi henkilöstöpulaa yksityisten palvelujen laajentuessa.

Lakiluonnokseen on kirjattu maakunnille toimivalta huolehtia siitä, että julkisten palvelujen toimivuus turvataan. Lausunnolla olevan ehdotuksen 24 §:n 2 momentin mukaan maakunta voi rajata asiakassetelin käyttöönoton laajuutta kussakin  palvelussa, jos se on välttämätöntä palvelukokonaisuuksien toimivuuden tai palvelujen kustannustehokkaan järjestämisen perusteella. Saman pykälän 3 momentissa todetaan suorastaan, että maakunta ei voi ottaa asiakasseteliä käyttöön kiireettömässä leikkaustoiminnassa tai kiireettömän hoidon sairaanhoidollisia käyntejä koskevissa palveluissa, joissa asiakassetelin käyttöönottaminen voi vaarantaa maakunnan liikelaitoksen lakisääteisistä tehtävistä suoriutumisen.  

Miksi maakunnat eivät käyttäisi näitä  valtuuksia oman toimintansa turvaamiseksi? En oikein jaksa pelätä, että yksityiset palveluntuottajat jotenkin onnistuisivat kävelemään julkisten palvelujen yli. Toki maakuntien täytyy olla hereillä ja pitää huolta henkilöstöstään, mutta sehän on tarpeen joka tapauksessa.

Entä jos ei halua käyttää valinnanvapautta tai se tuntuu vaikealta?

Palveluntuottajien valinnanvapaus tulee olemaan todella laaja. Jos ja sitten kun se toteutetaan täysimittaisena ehdotuksen mukaisessa laajuudessa, asiakas voi valita palveluja tuottavan maakunnan liikelaitoksen ja sen palveluyksikön, sosiaali- ja terveyskeskuksen sekä suunhoidon palveluntuottajan ja yksikön. Jos hänelle on myönnetty asiakasseteli, hän voi valita asiakassetelipalveluntuottajan, ja jos hänelle annetaan henkilökohtainen budjetti, hän voi valita sillä saatavan palvelun tuottajan.

Toisaalta, mitään pakkoa ei ole valita. On turha joutua paniikkiin, kun voi aivan hyvin mennä edelleenkin lähimpään sote-keskukseen ja erikoissairaanhoidon yksikköön niin kuin ennenkin. Uudistuksen tarkoitus on, että palvelut ovat saatavilla ja hyviä joka puolella maata ja kaikissa palvelupisteissä. Tähän on Suomessa totuttu ja luotettu, ja uudistuksen jälkeen sen tarkoitus on olla entistä paremmin turvattu. Miksi siis saada stressiä valinnanvapaudesta, jos ei asia tunnu itselle tärkeältä.

Entä jos haluan käyttää valinnanvapautta? Mistä saan tietoa?

Omat kokemukseni sote-palveluista perustuvat pitkälti sukulaisten ja tuttavien kokemuksiin, joissa parissa tapauksessa erityisesti erikoissairaanhoidossa on ollut valittamista. Kyse on ollut aika vakavissa sairaustapauksissa huonosta paneutumisesta asiakkaan oireisiin, välinpitämättömästä ja mekaanisesta toiminnasta, ja jopa asiantuntemuksen puutteesta. Toisessa tapauksessa asiakkaan pelasti perusterveydenhuolto ja toisessa toisen sairaanhoitopiirin erilainen  hoito-ote. Valinnanvapaudella oli käyttöä.

Jos asiakas nyt haluaa hyödyntää tätä valinnanvapautta, mistä hän saa tiedot, joiden perusteella hän voi valinnan tehdä? Kun ostan vaikkapa pakastinta, voin vertailla pakastinten hintoja ja ominaisuuksia kauppojen omien sovellusten ja eri nettisivujen avulla. Mutta jos haluan valita hammashoidon yksikön tai lonkkaleikkaukseni tekevän sairaalan ja/tai sen lääkärin, ei vertailutietoja ainakaan nyt löydy mistään. Uskon, että suurena syynä siihen, että jo nykyisen aika laajan valinnanvapauden käyttö on vähäistä, johtuu suureksi osaksi siitä, ettei kunnollista vertailukelpoista tietoa ole ollut saatavissa.

Julkisten terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien sivuilla pitää olla hoitotakuun edellyttämät tiedot odotusajoista. Muutamalla pistokokeella totesin, että kyllä ne löytyvät, mutta ovat osittain kokeilujen ja vaikeasti tunnistettavien klikkausten takana, ja koskevat vain sitä yhtä organisaatiota. Asiakaslähtöisyys ja valinnanvapauden tukeminen ovat vielä kaukana.

Tilanne ei ole juuri parempi yksityisten lääkäriasemien kohdalla. On itse asiassa aika kummallista, että nekään eivät ole huomanneet asiallista tietoa tärkeäksi markkinointikeinoksi. Niiden nettisivuilla on kyllä lääkäreiden nimiä ja titteleitä, on neuvontaa ja perustietoa erilaisista sairauksista ja vaivoista, mutta en löytänyt esimerkiksi jonotusaikoja ja tehtyjen leikkausten tai toimenpiteiden lukumääriä.

Lakiehdotuksen mukaan maakunnan tulee ylläpitää julkisessa tietoverkossa olevaa luetteloa suoran valinnan palveluntuottajista sekä asiakassetelipalveluntuottajista. Tiedot on annettava asiakkaalle pyydettäessä myös suullisesti tai kirjallisesti. Henkilöstölle on valinnanvapauslakiehdotuksessa säädetty neuvontavelvoite. Lakiehdotuksen mukaan lääkärin on annettava tietoa vaihtoehdoista, ja asiakkaalle on annettava listaus käytettävissä olevista palveluntuottajista. Mutta tällöin asiakas on edelleen hoitavan lääkärin antamien tietojen varassa, tai mainonnan varassa, tai tuttujen antamien suositusten varassa. Verkossa pitäisi olla helposti saatavilla yhdestä paikasta todellista faktatietoa jonotusajoista, yksiköiden suorittamien toimenpiteiden määrästä, korjaavista toimenpiteistä ja uusintaleikkauksista, valituksista jne.

Lakiluonnoksen mukaan asiakkaan valinnanvapauden toteuttamiseksi järjestetään valtakunnalliset tiedonhallintapalvelut. Niiden kautta asiakas voi muun muassa ilmoittautua haluamansa tuottajan asiakkaaksi ja niihin tulisi sisältymään tietopalvelu, jossa on tiedot kaikista tämän lain mukaisista valinnanvapauspalvelujen tuottajista ja niiden palveluista. Lisäksi STM:n asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valinnanvapauden tiedonhallintapalvelujen tietosisällöstä ja toiminnallisuudesta.

Säädöstasolla asia siis on tulossa järjestykseen, mutta onko tietoja todella saatavissa silloin kun niitä tarvitaan? Kun tietojen levittäminen nyt on suunnilleen nollatasolla, pitäisi lainsäädännön lisäksi tiedon keräämisen ja asiakaslähtöisen tarjoamisen kanssa tehdä vielä valtavasti töitä, että asia tulisi kuntoon. Pallo tässä asiassa on käytännössä THL:llä ja sitä ohjaavalla STM:llä.

Mistä pitäisi olla huolissaan?

On yksi eikä ihan pieni asia, josta olen huolissani. Se on ihmisten odotusten toteutuminen ja kustannusten kasvu. Sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitaan paljon, ja niiden käyttöä on osittain rajoittanut julkisten palvelujen saatavuuden rajallisuus. Valtava prosessi ja keskustelu vapaudesta valita palvelut samalla asiakasmaksulla luo suuria odotuksia palvelutarjonnalle. Olisi ihme, jos palvelujen kysyntä ei kasvaisi uuden lainsäädännön myötä. Pidemmän päälle voisi ajatella, että varhainen hoitoonpääsy vähentäisi palvelutarvetta, mutta tällaiset vaikutukset ovat nähtävissä vasta pitkien prosessien jälkeen, ja silloinkin epävarmoina. Ei ole hyvä, jos ihmiset joutuvat pettymään palvelujen saatavuuteen, eikä ole hyvä jos kustannukset ryöpsähtävät kasvuun.

Lakiehdotukseen luonnollisesti sisältyy vaikutusten arviointi. Siinä pohditaan uudistuksen vaikutuksia palvelujen kysyntään ja julkiseen talouteen. Aika paljon luotetaan siihen, että yksityisiin palveluihin listautumismenettely ja suun terveydenhuollon valinnanvapauden voimaantulon vaiheistus hidastavat kysynnän kasvua ja antavat sopeutumisaikaa maakunnille ja niiden taloudelle. Arvioinnissa kuitenkin todetaan, että asiakkaiden määrää tulevassa valinnanvapausjärjestelmässä on erittäin vaikea arvioida ennalta luotettavasti. Itselleni jäi edelleen arvoitukseksi, miten kustannusten hallinta onnistuu, vaikka siihen on kehitetty mekanismeja.

Kannattaako valinnanvapaus?

Valinnanvapauden toteuttamisessa on paljon epävarmuustekijöitä. Sen paras puoli kuitenkin on se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajien, tähän saakka aika pitkälti itseriittoisten organisaatioiden ja niiden toimintamallien ja henkilöstön tulee aivan uudella tavalla ottaa huomioon asiakkaat, heidän tarpeensa ja tahtonsa. Jos he kokevat tulleensa huonosti hoidetuiksi tai kohdelluiksi, he lähtevät, ja vievät rahat mennessään. Raha sinänsä ei luo aitoa asiakaslähtöisyyttä, vaan inhimillinen ote ja osaaminen, mutta voi se toimia herättelijänä uusiin toimintamalleihin. Valinnanvapaus, samoin kuin koko sote-uudistus on lupaus siitä, että tulevaisuudessakin saamme hyvät ja ehkä nykyistä paremmatkin sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta toteutus ratkaisee.