Suomi on digitaalisuuden edelläkävijämaita Euroopassa. Viimeksi EU:n komission teettämän DESI 2017 indeksin mukaan Suomi on toisena Tanskan jälkeen EU-maissa. Suomi menestyy erityisesti digitaalisissa perustaidoissa ja osaamisessa sekä julkisten palvelujen digitalisaatiossa.

On toki hienoa olla kultapossukerhon jäsen tässäkin asiassa. Mutta kaikki ei suju kuin tanssi, vaikka Euroopan kärkeä ollaankin. Julkisten palvelujen digitalisaatio ei ole läheskään niin pitkällä kuin se voisi olla, eikä olemassa olevia palveluja hyödynnetä niin paljon kuin niitä voitaisiin hyödyntää. Digitalisaatioon on liitetty säästöodotuksia sekä edellisten että nykyisen hallituksen suunnitelmissa, mutta säästöt ovat vielä paljolti antaneet odottaa itseään.  

Olen tässä blogissa yrittänyt päivittää digitalisaation kehittämistilannetta itselleni ja muille, mutta puutteita ja virheitä tähän varmaan on jäänyt. Blogista tuli laaja ja monipolvinen, mutta niin on aihekin.

Digitalisaation kehittämisen vaikeaselkoinen kokonaisuus - perusinfran kehittämistä ja konkreettisia palveluja

Jotta yksinkertaisen näköinen sähköinen palvelu on tavallisen ihmisen saatavilla toimivana, tarvitaan monenlaista digi-infraa ja eri tasoilla ja tahoilla tehtyjä yleisempiä digiratkaisuja. Perusratkaisujen kehittämisessä on se ongelma, että joudutaan tähtäämään liikkuvaan maaliin. Kun ratkaisun kehittämiseen menee aina muutama vuosi, voi teknologia olla jo uudistunut niin, että ratkaisu ei olekaan riittävä täyttämään muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia.

Yksi sähköisen palvelun saamisen välttämätön edellytys on turvallinen palveluun tunnistautuminen. Sen kanssa Suomessa on edetty yrityksen ja erehdysten kautta 1990-luvulta lähtien, jolloin kehitettiin ns. Vetuma-tunnistautuminen julkisen sektorin toimintana, sitten nykyisin laajalti käytetty pankkitunnistus pankkien toimintana ja nyt uudehko mobiilitunnistautuminen matkapuhelinoperaattoreiden tarjoamana palveluna.  Meneillään on jälleen jo seuraavan vaiheen julkisen hallinnon sähköisen tunnistautumisen palvelujen kehitystyö väestörekisterikeskuksen johtamassa hankkeessa.

Ehkä parhaiten ovat sähköisessä asioinnissa edenneet suuret yhtenäiset virastot, kuten Kansaneläkelaitos ja verohallinto, jotka ovat saaneet kehittää sähköistä asiointia pitkäjänteisesti ja omilla ehdoillaan. Pienempien volyymien valtion palvelujen ja kuntien kehitystyötä on haitannut yhteistyön puute ja erimielisyydet kehittämisen painopisteistä ja yhteisestä infrasta.

Ensimmäinen laaja-alaisempi valtion ja kuntien palveluja käsittävä sähköisten asiakaspalvelujen hankeohjelma käynnistettiin Vanhasen ja Kiviniemen hallituskaudella, alkaen vuodesta 2009, jolloin VM-vetoinen Sähköisen asioinnin ja demokratian kehittämisohjelma (SaDe-ohjelma) perustettiin. Se päättyi vuonna 2014, ja sen aikana on kehitetty monet niistä sähköisistä palveluista, joita nyt on otettu käyttöön. Ohjelmaan kuuluivat muun muassa rakennetun ympäristön sähköinen asiointi (mm. lupapiste.fi), oppijan palvelukokonaisuus ja otakantaa.fi.

Kunnallisten sähköisten palvelujen käyttöönoton pirstaleisuus ja hitaus

Kunnat ottavat uusia, keskitetysti kehitettyjä palvelukokonaisuuksia käyttöön varsin vaihtelevasti. Osa kunnista kehittää omia ratkaisujaan, osa ottaa tehdyistä kokonaisuuksista vain osia käyttöön.

Esimerkkinä voisi mainita SaDe-ohjelman puitteissa kehitetyn rakennetun ympäristön sähköisen asioinnin ratkaisut, jotka valmistuivat käyttöön otettaviksi vuonna 2014.  Vuonna 2017 varsinainen sähköinen hakemuspalvelu on käytettävissä 135 kunnassa ja 22 kuntaa on avaamassa palvelun.  Palveluun liittyen 300 kuntaa tarjoaa neuvontapalvelua sähköisesti. Miksi useat kunnat eivät ota käyttöön koko kokonaisuutta, jää minulle arvoitukseksi.

Valtiovarainministeriö on käynnistänyt digikuntakokeilun, jonka tavoitteena ovat nopeat ja pienimuotoiset case-kokeilut ilman raskasta hankehallinnointia. Kokeiluun osallistuu 34 kuntaa sekä yksi maakunta. Tarkoituksena on aikaansaada säästöä tai hillitä kuntien kustannusten kasvua samalla kun asiakaskokemus parantuu. Kokeilujen tuloksia levitetään aikanaan kuntiin.

Kokeilujen tueksi tehdyssä kuntien digitalisaation säästö- ja tuottavuusselvityksessä on jaettu kuntien digitalisaation keinot nopeisiin ja hitaisiin keinoihin. Lopputulemana oli, että jäljellä olisi lueteltujen keinojen osalta vielä 500-700 milj euron säästöpotentiaalit. En todellakaan tiedä asiasta enempää kuin selvittäjät, mutta mutu-tuntumalla arvio näyttää tehdyn varsin varovasti, ja esitetyt keinot ovat aika rajattuja. Jatkuvasti kehittyvät uudet keinot voivat jatkossa tuoda lisää säästöpotentiaalia.

Periaatteita ja ohjausta

Hallitusohjelmaan nojautuen on perustettu muiden kärkihankkeiden ohessa digitalisaation kehittäminen-kärkihanke. Se jakautuu useisiin toimenpiteisiin. Myös hallituksen puoliväliriihessä tehtiin päätöksiä digitalisaatioon liittyen.  Meneillään on runsaasti sekä pitkäjänteistä tulevaisuuteen suuntaavaa perustyötä että konkreettisia palveluhankkeita. Kokonaiskuvaa ei niistä hevin pysty kokoamaan. Sen tarve kuitenkin on ilmeisesti tiedostettu, kun sille on Suomidigi-sivulle on jo paikkakin tehtynä. Paikka on kuitenkin toistaiseksi tyhjä.

Meneillään oleva laaja perushanke on Kansallinen palveluarkkitehtuuri eli KaPa-hanke.  Sen tarkoituksena on luoda yhteentoimivien digitaalisten palvelujen infrastruktuuri, jonka avulla tiedon siirto organisaatioiden ja palvelujen välillä on helppoa. Ohjelmassa luodaan kansallinen palveluväylä (tiedon välityskerros), kansalaisten, yritysten ja viranomaisten tarvitsemat yhteiset palvelunäkymät, uusi kansallinen sähköinen tunnistusratkaisu sekä kansalliset ratkaisut organisaatioiden ja luonnollisten henkilöiden roolien ja valtuutusten hallintaan. Se on jo osittain käytössä ja käyttö laajenee. Muun muassa syksyn aikana KaPassa otetaan käyttöön uudistettu Suomi.fi-palvelu.

Hallituskauden aikana on kehitetty digitalisaation yhteiset periaatteet, joihin kuuluvat muun muassa asiakaslähtöinen digipalvelujen kehittäminen, turhan asioinnin poistaminen, helppokäyttöisten ja turvallisten palvelujen rakentaminen, asiakkaalla hyödyn tuottaminen, uuden tiedon pyytäminen vain kerran, jo olemassaolevien palvelujen hyödyntäminen ja palveluille omistajan nimeäminen. Hyviä periaatteita, mutta niillä ei vielä asiointi konkreettisesti etene.

Puoliväliriihen päätöksellä käyttöön otetaan uusi toimintamalli, jolla vauhditetaan kansalaisten ja yritysten tarpeita palvelevien digiekosysteemien syntymistä ja kehittymistä. Yhteistyön tiivistämisen väliaikaiseksi rakenteeksi perustetaan ekosysteemifoorumi, joka raportoi hallituksen strategiaistunnolle. Kyseessä on kaksivuotinen ohjelma, joka tukee sekä julkisten että yksityisten palvelujen digitalisaatiota.

Ekosysteemi näyttää olevan jälleen uusi maaginen malli, johon ratkaisuja istutetaan. Määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan toimijoiden verkostoa, jossa yhteistyöllä ja kyvykkyyksiä yhdistämällä luodaan asiakkaille lisäarvoa. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa julkisten palveluiden asiakkuudet ja asiakkuuksiin liittyvät tiedot muodostavat kokonaisuuksia yli hallinnon rajojen. Tässä ei sinänsä ole mitään varsinaisesti uutta. Hallinnonalojen välisen yhteistyön puute asiakaslähtöisten palvelujen ja prosessien kehittämisessä on tiedostettu ongelmaksi jo vuosia sitten. Hyvä kuitenkin, että jälleen tehdään uusi yritys sen taklaamiseksi.

Lisäksi otetaan käyttöön valtion digihankkeiden koordinoimisen ja investointien ohjaamisen uusi malli.  Siinäkin on nähtävissä pyrkimys hallita valtion digitalisaation kokonaisuutta.

Sähköiset palvelukokonaisuudet

Digitalisaation etenemiseksi ruohonjuuritasolle tarvitaan konkreettisia sähköisiä palvelukokonaisuuksia. Muun muassa SaDe-ohjelman tuottamat palvelukokonaisuudet ovat jo käytettävissä.  Hallituksen digitalisaatiokärkihankkeelle varatulla 100 M€:n määrärahalla on rahoitettu 15 merkittävää digihanketta. Kehitteillä ovat mm. tulorekisteri, sähköinen asunto-osakerekisteri ja perusterveydenhuollon digitaaliset omahoitopalvelut.

Digitaalisuuden ensisijaisuus ja sen tiekartta

Mielenkiintoinen on myös kesäkuussa 2017 valmistuva digitaalisuuden ensisijaisuuden tiekartta: 100 palvelua, jotka ensisijaisesti tarjottaisiin sähköisessä muodossa, kuitenkin niin, että palvelut turvataan muilla keinoilla heille, jotka eivät voi käyttää sähköisiä palveluja. Tämä on suuri periaatteellinen linjaus, joka varmasti edistää sähköisten palvelujen käyttöä, mutta johon liittyy myös kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulman huomioon ottamisen tarve.

Mitä palveluja se tulee pitämään sisällään? Tiekartan yhtenä osana siirrytään käyttämään ensisijaisesti sähköistä postilaatikkoa vuoden 2018 aikana. Ennakkotietoa muista palveluista annettiin toukokuun alussa pidetyssä seminaarissa. Ehdokkaita tiekartalle ovat sen mukaan useat jo käytössä olevat palvelut, kuten verohallinnon palvelut veroilmoitus verkossa, verokortti verkossa, kiinteistöveroilmoitus ja palkka.fi. Opiskelijoita koskee opintopolku.fi, joka sisältää useita palveluja. Terveyteen liittyvät omakanta.fi, joka hoitaa sähköiset reseptimme, ja Kansaneläkelaitoksen lukuisat sähköiset palvelut. Kiinteistöihin liittyy kiinteistövaihdannan palvelu. Maa- ja metsätalouden harjoittamiseen liittyvät metsään.fi palvelu sekä kehitteillä oleva viljelijöiden verkkoasiointi. Yrityselämää palvelevat kaupparekisterin asiointipalvelu ja tilinpäätösten asiointipalvelu. Demokratiaan ja osallistumiseen on kehitetty kansalaisaloite.fi , lausuntopalvelu.fi ja nuortenideat.fi. TE-toimistojen palveluissa on sähköisiä osia, ja niitä ollaan kehittämässä.

Näitä palveluja tulisi siis tulevaisuudessa käyttää ensisijaisesti, ja jättää henkilökohtainen asiointi niille, jotka eivät sähköisiä palveluja pysty syystä tai toisesta käyttämään. Heidän tuekseen on meneillään AUTA-hanke. Hankkeen tarkoituksena on etsiä toimintamalleja ja kokeiluja siitä, miten autetaan niitä, jotka eivät itse pysty käyttämään digitaalisia palveluja.

Myös sote-uudistus on pitkälti digitalisaatiohanke

Sote-uudistuksessa tavoiteltu palvelujen integraatio vaatii tietojen saumatonta kulkua potilaan mukana organisaatiosta toiseen, ja myös palvelujen saatavuutta ja tasoa koskevien tietojen avointa nähtävillä oloa. Nämä vaatimukset asettavat uusia vaatimuksia tietojärjestelmille ja niiden yhteensopivuudelle. Sote-palveluihin liittyen on suuri tarve kehittää maakuntien ICT sellaiselle tasolle, että uudistus voidaan toimeenpanna. Tähän liittyy useita toimenpiteitä.

Hallitus päätti puoliväliriihessä 90 milj euron rahoituksesta perustettavaa ICT-yhtiötä varten, yhteisen tietojärjestelmäalustan luomiseksi maakunnille sote-käyttöön. Tämäntyyppistä kaikkia kuntia, ja nyt siis maakuntia palvelevaa yhteistä järjestelmäpohjaa mahdollistavaa yhtiötä on yritetty aiemminkin perustaa, mutta se on pysähtynyt rahan ja uskon puutteeseen. On hyvä, että se nyt sote-uudistuksen myötä vihdoin näyttää onnistuvan.  

Maakuntien omaan ICT-valmisteluun myönnetään ICT-valmistelun tukea ennalta hyväksyttyihin ja määriteltyihin kustannuksiin.

Varsinaisen tietosisällönkin tuottaminen maakunnissa on ongelmallista, koska uusi sote-palvelujärjestelmä vaatii tuekseen kattavasti tietoa sote-palveluita tuottavista organisaatioista, niiden tarjoamista palveluista sekä palveluiden laadusta ja kustannuksista. Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla on käynnissä selvitys, jossa tarkennetaan uuden toiminta- ja organisaatiorakenteen mukainen tietojärjestelmien ja tietovarantojen tavoitetila. Palvelujen vaikuttavuus- ja laatuindikaattoreiden kehittäminen on vuosien kuluessa osoittautunut vaikeaksi rastiksi.

Kansalaiset palvelujen käyttäjinä

Sähköisten palvelujen tarjontaa on jo nyt paljon. Mutta onko näillä palveluilla käyttäjiä?

Tutkimusten mukaan kansalaiset ja erityisesti yritykset Suomessa käyttävät runsaasti digipalveluja. Jatkossakin on silti muistettava, että kaikki eivät siihen pysty iän, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi.

Monet tuntevat tervettä epäluuloa sähköisiin palveluihin. Ne saattavat mennä jumiin, tiedot voivat hävitä ja kaikki pitää aloittaa alusta. Monille ne sitä vastoin ovat jo osa jokapäiväistä elämää. Kotoa käsin voi helposti hoitaa veroilmoituksen, erilaiset hakemukset ja ilmoitukset. Verkkokauppa alkaa olla kaikille tuttu, VR:n liput ja erilaiset tapahtumaliput voi kätevästi ostaa verkosta. Pankkipalvelut ovat Suomessa erittäin laajasti kansalaisten käytössä. Yksityisten palvelujen käyttö tuntuu jo pitkälti vakiintuneen.

Itse kuulun niihin, jotka periaatteessa mielellään ottavat uusia palveluja käyttöön. Silti joudun aika usein kiroilemaan palvelun käsittämisen vaikeutta ja omaa kömpelyyttäni sen käyttämisessä, joskus myös itse palvelun turhia kommervenkkejä. Mutta on myös myönteisiä uusia kokemuksia.

Viime aikoina olen tutustunut mobiilivarmenteen käyttöön ja metsään.fi- palveluun.

Mobiilivarmenteen käyttöönotto ja käyttö osoittautui helpoksi. Pankin numerolistaa ei tarvita, mutta puhelimen pitää olla käsillä. Palvelun salasana pitää kuitenkin edelleenkin muistaa.

Metsäkeskuksen metsään.fi-palvelusta löysin tiedot ja kartat omistamastani metsäpalasta ja ehdotetut hakkuu- ja hoitotoimenpiteet. Asiointimahdollisuudet ovat moninaiset rahoitushakemusten tekemisestä toimenpiteiden ilmoittamiseen. Lisäksi on kehitetty  mobiilisovellus, jonka voi asentaa kännykkään. Kun olet metsässä, näet tasan tarkkaan, minkä kuvion reunalla seisot, ja mitä sille on suunniteltu tehtäväksi. Vau. Asiantuntematon kaupunkilaismetsänomistaja saa tällaisesta digipalvelusta aivan uutta potkua metsäasioidensa hoitamiseen. Lisää tällaista!

Digitalisaatio edellyttää myös lainsäädännön uudistamista.

Säädöstarpeisiin en tässä yhteydessä mene tarkemmin. Ensimmäinen tietohallintolaki tuli voimaan vuonna 2011. Uudistettu sähköisen asioinnin tukipalveluja koskeva lainsäädäntö on hyväksytty eduskunnassa. Hallituksen suunnitelmissa on valmistella uusi tiedonhallintalaki. HE annetaan keväällä 2018 ja laki on tarkoitus saada voimaan 1.1.2019. 

Digitalisaatio etenee, maali juoksee karkuun

Digitalisaation kehitys tuntuu kiihtyvän, tai ainakin ponnistelut sen etenemiseksi tuntuvat kiihtyvän ja laventuvan. Todellinen syvällisempi muutos meidän kaikkien toiminnassa ottaa silti aikaa. Digiyhteiskunta ei tule valmiiksi. Nurkan takana odottaa uusi muutos: robotisaatio.