Viime viikolla perustuslakivaliokunta edellytti useita muutoksia sote-valinnanvapauslakiesitykseen, ja hallitus joutui sen vuoksi pohtimaan, miten edetään. Asiasta syntyi aika suuri haloo ja uusi vaihe sote-valmisteluprosessissa. Sisäministeri Paula Risikko kuvasi tilannetta viime lauantaina puhuessaan Alavuden Ryskööt kesätapahtumassa sanomalla, että hän oli tullut viikonvaihteessa Helsingistä sote-rysköiltä Alavuden Rysköille.

Tällä viikolla hallitus teki johtopäätökset. Valinnanvapauslaki valmistellaan uudelleen ja aikatauluja lykätään tuntuvasti. Merkittävää on, että uusi järjestelmä tulisi voimaan vasta 1.1.2020,  eli seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Perustuslakivaliokunta on kukkulan kuningas

Perustuslakivaliokunnan mietintöä on laajasti kiitelty hyvin tehdyksi. Olen samaa mieltä. On hyvää tekevää lukea pitkästä aikaa tasapainoista, analyyttistä juridista tekstiä, jossa asiat on pantu paikalleen. Kaiken asiantuntija- ja mediahälinän keskellä luottamus suomalaisen perustuslakien tulkintajärjestelmän toimivuuteen kasvoi.

On myös oikein, että hallitus ottaa perustuslakivaliokunnan kannanotot vakavasti, ja valmistelee uuden esityksen perusteellisesti.

Median hellittelemä kysymys on, että jos tiedettiin, mitkä kysymykset ovat ongelmallisia perustuslain kannalta, miksi asiantuntijoita ei uskottu ja kirjoitettu lakiesitystä toisin jo alun perin.

Valinnanvapaus on suuri ja radikaali uudistus, eivätkä perustuslakikysymykset ole yksinkertaisia ratkaista. Asiantuntijoidenkin näkemykset eroavat toisistaan, ja heillä voi myös olla aika suppea näkökulma, josta he katsovat esityksiä. Hallituksen tehtävänä on tiivistää poliittinen uudistamistahto lakiesitykseen, ja luonnollisesti tehtävä esityksestä perustuslain mukainen siltä osin kuin asia on selvä. Siltä osin kuin on kyse tulkinnanvaraisista asioista, on nimenomaan oikein, että ongelmakohtiin saadaan perustuslakivaliokunnan kannanotto, jossa yhdistyvät korkein mahdollinen perustuslakiasiantuntemus että poliittinen tahto uudistusten tekemiseen. Perustuslakivaliokunnassa asia myös käsitellään parlamentaarisesti, eli oppositionkin näkökulmat ovat mukana vaikuttamassa lopputulokseen.

Jos hallitus tai hallitukset yleensä pidättäytyisivät tekemästä sellaisia ehdotuksia, joiden vain epäillään olevan joltakin osin perustuslain vastaisia, se jäykistäisi hallinnon uudistamistyötä ja asettaisi sille ehkä turhiakin oletettuja esteitä. Perustuslakivaliokunnalla ja vain sillä on muuttuvassa maailmassa toimivalta tehdä uusia tilanteita vastaavia tulkintoja, jotta yhteiskunta voi kehittyä eteenpäin.

On myös muita näkökulmia

Asiantuntijoiden roolista on oltu montaa mieltä. On puhuttu perusoikeusfundamentalisteista ja DDR-koulukunnasta. Kolumnin asiasta on kirjoittanut muun muassa Lasse Laatunen (http://www.iltalehti.fi//politiikka/201707032200243702_pi.shtml). Hän on sitä mieltä, että asiantuntijat tulkitsevat perustuslain mukaisuutta tiedetaustansa pohjalta. Perustuslain tulkinnoissa vaikuttavat varmaan muutkin tekijät kuin puhdas juridiikka. Tahalliseen hallituksen esitysten kaatamiseen Laatunen ei kuitenkaan usko, eikä hänen mukaansa perusoikeusfundamentalisteista pidä valittaa eikä DDR-koulukuntaa Suomessa ole.

STM:n kansliapäällikkö Sillanaukee avasi blogissaan (http://stm.fi/ajankohtaista) valmistelun näkökulmaa. Hän viittaa professori Martti Koskenniemeen, joka on todennut perustuslakikeskustelussa olevan vaarana, että asiantuntijat oikeudellistavat poliittisia asioita. Sote-lakivalmistelun lähtökohdaksi on otettu perusoikeustulkinnan malli, joka kannattaa väljempää sääntelyä. Se pitää tärkeänä säännellä nimenomaan palvelun tarvitsijan turvallisuuden ja hoidon onnistumisen kannalta merkityksellisiä asioita. Se antaa tuottajille vapaammat kädet kehittää palvelujaan ja velvoittaa löytämään ratkaisut sujuvasti ja vaikuttavasti. 

Oma kokemukseni muun muassa kuntien tehtävien vähentämisen valmistelun pohjalta on ollut se, että perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen mahdollinen loukkaaminen tulee virkamiestasolta vastaan jo lainsäädännön valmistelun alkuvaiheessa korostuneesti. Sillä on helppo torjua epämieluisat lainsäädännön muutosesitykset, asiaan kovin syvällisesti paneutumatta. Entisenä virkamiehenä toivon nykyisiltä valmistelijoilta kaikesta hälinästä huolimatta rohkeutta tehdä sellaisiakin esityksiä, joissa kolkutellaan perustuslainmukaisuuden nykytulkintojen rajoja. Vain siten saadaan hallintoon uutta ajattelua. Suomalaista hyvinvointimallia on voitava uudistaa, tähdäten sen kestävyyteen tulevinakin aikoina.

Juridiikan ylikorostuminen toiminnan kehittämisen kustannuksella

Martti Kekomäki yritti parhaansa mukaan tuoda esiin keskiviikon A-studiossa , ettei perustuslakijuridiikka loppujen lopuksi ole kovin kiinnostavaa, ja että nyt pitäisi huolehtia sote-palvelujen integraatiosta, joka on uudistuksen tärkein asia.

Tästä olen samaa mieltä. Uskon, että perustuslakivaliokunnan viitoittamalla tiellä päästään iso askel eteenpäin, kun maakuntien palvelujen järjestämisvastuun toteuttamisen työkalut esityksestä vielä paranevat.