Mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin kurkistus tulevaisuuteen. Kun meillä ei ole suoraa näkymää tulevaan, olemme toisaalta valmiita uskomaan siitä melkein mitä tahansa, ja toisaalta tulevaisuuden ennakointeihin liittyy samalla epäusko ja vastustus. Yksi vakavista ja erittäin tosissaan tehdyistä tulevaisuusselvityksistä on juuri ilmestynyt eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018 -2037”, jonka ovat kirjoittaneet Risto Linturi ja Osmo Kuusi.  

Monimutkainen ennakointimenetelmä

Henkilöliikenne robotisoituu ja palveluvaltaistuu

Ihmisten toimintakykyä voidaan avustaa ja säilyttää uusin keinoin

Satsauksia tarvitaan paljon, mutta mihin kaikkeen?

Suomella sata mahdollisuutta kehitykseen, onko näkemystä toteutukseen?

Mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin kurkistus tulevaisuuteen. Kun meillä ei ole suoraa näkymää tulevaan, olemme toisaalta valmiita uskomaan siitä melkein mitä tahansa, ja toisaalta tulevaisuuden ennakointeihin liittyy samalla epäusko ja vastustus. Yksi vakavista ja erittäin tosissaan tehdyistä tulevaisuusselvityksistä on juuri ilmestynyt eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018 -2037”, jonka ovat kirjoittaneet Risto Linturi ja Osmo Kuusi.  

Monimutkainen ennakointimenetelmä

Selvitys on monella tavalla vaativa. Se paneutuu nimenomaan teknologian uudistuksiin, ja pyrkii kytkemään teknologian kehityksen yhteiskunnan toimintamallien kehitykseen. Selvityksellä on 20 vuoden tähtäin. Se on näissä asioissa niin pitkä aika, että ennakointi loppupäässä jo menee enemmän mielikuvituksen kuin tiedon varassa. Väliin voi tulla monia ennalta arvaamattomia muutoksia.

Raportin ennakointimenetelmään on panostettu paljon. Teknologian etenemiseen liittyvät havainnot on selvityksessä ryhmitelty sataan teknologiakoriin. Koreja on arvioitu sen mukaan, kuinka vaikuttavina niitä pidetään erilaisten yhteiskunnan ja yksilön tarpeiden toteuttamisen kannalta. Yhteiskunnan ja yksilön arvot on tiivistetty 20 arvonluontiverkoksi ja teknologiakorit on pisteytetty sen mukaan, miten hyvin ne kutakin arvoa luovat eli yhteiskunnan tai yksilön tarpeita tyydyttävät.

Tämän lisäksi arvonluontiverkkoja kuvataan nykyisillä valtaregiimeillä ja oletetuilla tulevilla haastajaregiimeillä. Regiimi, mikä kamala sana! Netin sivistyssanakirjasta ei löytynyt regiimille tähän asiaan istuvaa suomenkielistä vastinetta, joten käytän tässä siksi itse omavaltaisesti sanaa järjestelmä.

Jo pelkkä 20 arvonluontiverkostoa ja niitä vastaavia regiimejä käsittävän listan lukeminen panee ajatukset liikkeelle. Raportissa mainittuja arvonluontiverkostoja ovat muun muassa henkilöliikenne, tavaraliikenne, työ ja ansainta, ravinto, valtarakenteet, terveys, energia, tavaroiden valmistus, materiaalit, osaaminen ja sen näyttö sekä toimintakyvyn avusteet.

Valitsin listasta ensimmäisen ja viimeisen lähempään tarkasteluun.

Henkilöliikenne robotisoituu ja palveluvaltaistuu

Liikenteestä on jo nyt puhuttu niin paljon robottiajoneuvoineen ja uusimuotoisine liikkumispalveluineen, että sen valikoituminen ykkösalueeksi ei tunnu mitenkään kummalliselta. Jo käytössä olevat sähköautot ja ladattavat hybridiautot kaistavahteineen ja joustavine vakionopeudensäätimineen ovat aloitusvaihe uuteen maailmaan, jossa autot liikkuvat itsekseen. Raportti kertoo, että teknologiavalmius täydelliseen ihmisen kaltaiseen ajamisen autonomiaan on alan asiantuntijoiden mukaan käden ulottuvilla. Raportin mukaan henkilöliikenteen arvonluontiverkostossa on suurin paine transformaatioon.

Esteitä ja hidasteitakin on. Muutosta hidastaa mm. ajoneuvojen pitkä käyttöikä. Kun keskimäärin kullakin autolla ajetaan 17 000 kilometriä vuosittain, ajoneuvojen käyttöaste on hyvin alhainen. Autot tarvitsevat tarkat digitaaliset kartat ja lukuisia muita palveluja. Riskeistä muutoksessa mainitaan mm. vastuuepäselvyydet ja liikennettä vaarantava kauko-ohjaus. Suomen talvi on erityisolosuhde, jota muualla ei välttämättä oteta huomioon. Paljon pitäisi tehdä: robottiliikenteen häirintä tulisi kriminalisoida. Liikennemerkkitieto, opastintieto ja ajoväylätieto tulisi saada yhteiskäyttöiseen pilvipalveluun, jne.

Raportissa myös ennakoidaan tulevan muutoksen mukana syntyviä uusia ammatteja. Tulevaisuudessa liikenteestä huolehtivat muun muassa ajojärjestelijä, kauko-ohjaaja, etäavustaja, ajoneuvosiivooja, kaupunkilennonjohtaja, robottipoliisi, robottiliikenteen vakuutusauditoija.

Liikenteen kehittämisellä voidaan saada matkustusmukavuutta, ajansäästöä ja kansantaloudellisia säästöjä. Mutta miten uusi liikenne toimii maaseudun kelirikkoisilla maanteillä, joilla ei ole kaistamerkintöjä? Ja onko tahtoa ajojärjestelijöiden palvelujen saamiseksi myös mökin mummolle? Kehitysoptimistina uskon, että nämäkin ongelmat ovat ratkaistavissa. Liikenteen kehittämiseen satsaaminen on kannatettavaa, mutta yhdellä ehdolla: että se ei ole pois jostakin tärkeämmästä kehityskohteesta.  

Ihmisten toimintakykyä voidaan avustaa ja säilyttää uusin keinoin

Lähimmäksi ihmistä tulevia arvonluontiverkostoja raportissa ovat terveys (sijalla 12) ja toimintakyvyn avustaminen (sijalla 20). Otin tarkasteltavaksi jälkimmäisen. Tämän arvonluontiverkoston tavoitteena on raportin sanoin ”toiminnallisten puutteiden kompensointi ja toimintakyvyn optimointi apuvälineiden ja toimintaympäristön helpottamisen keinoin”. Tärkeimmät arvot raportin mukaan ovat toimintakyky arjessa, kustannukset ja hyödyt yhteiskunnalle ja elossa pitäminen.

Ihmisten toimintakyvyn valtajärjestelmä perustuu raportin mukaan yhteiskunnan tukemaan laitoshoitoon, kotiavustajiin, omaishoitajiin ja yksinkertaisiin proteeseihin, pyörätuoleihin, rollaattoreihin ja muihin apuvälineisiin. Uusia keinoja kokeillaan vain vähän.

Raportin mukaan uusia mahdollisuuksia ihmisten toimintakyvyn parantamiseen ja säilyttämiseen avaavat robotiikka, etiäiset, tekoäly, keinoelimet ja joukkoistus. Jalka- ja käsiproteesit ovat robotisoitumassa, ja ne voidaan kytkeä ihmisen hermostoon tai jopa aivoimplantilla ihmisen aivoihin siten, että niiden liikkeet noudattavat ajatuksia. Halvaantuneille on onnistuneesti kokeiltu hermoimplantteja, joiden avulla hermosignaali on saatu kulkemaan hermoston vaurioituneiden osien ohi.  Uusia keinoelimiä kehitellään. Sydämen ympärille suunnitellaan vahviketta, joka tukee heikon sydämen lihastoimintaa.

Haastajalistassa mainitut etiäiset ovat kiehtova loikkaus vanhasta uuteen. Etiäinen oli aikanaan kansanuskomusten mukaan ihmisen kuvajainen, joka kulkee hänen edellään ja tekee tai on tekevinään edellä samoja asioita, jotka asianosainen myöhemmin itse tekee. Tässä raportissa etiäiset liittyvät virtuaalitodellisuuden kehittämiseen. Ihminen voi virtuaalimaailmassa ja etiäisten avulla kokea ja tehdä sellaisia asioita, joihin hän on fyysisessä maailmassa kykenemätön. Etiäispalvelut voivat helpottaa toimintakyvyltään rajoittuneiden selviämistä arjessa. Ne voivat vapauttaa työntekijän matkoista työkohteeseen. Kovin konkreettisia etiäisiä ei selvityksestä kuitenkaan vielä löydy.

Toimintakyvyn avusteet tuntuu sisällöllisesti varsin lupaavalta ja sekä ihmisten että talouden kannalta merkittävältä arvonluontiverkostolta. Kuitenkin se on raportin listauksessa viimeisenä, sillä perusteella että sen on arvioitu olevan kehitysnopeudeltaan kaikkein hitain 20:stä verkostosta. Raportin analyysi valtajärjestelmän hitaasta toiminnasta vaikuttaa kyllä oikealta. Samalla vaikuttaa siltä, että tässä kohtaa arviossa on menty enemmän keskustelun pintakuohujen kuin inhimillisten tarpeiden mukaan. Herää kysymys, ottaako tämä raportin menettely huomioon sen, mitä yhteiskunnassa todella tarvitaan, vai sen, minkä kehittely on mediaseksikästä tai parhaiten lobattua.

Satsauksia tarvitaan paljon, mutta mihin kaikkeen?

Raportissa on joitakin yleisiä politiikkasuosituksia. Siinä vaaditaan globaalin teknologiakehityksen mahdollistamien parhaiden käytäntöjen omaksumista ensin kotimarkkinoilla, tuotekehityspanostusten lisäämistä ja uusiin kotimarkkinoita edistäviin teknologioihin panostamista. Kilpailulainsäädäntöä ja hankintamenettelyitä tulee edelleen kehittää siten, että julkinen hallinto muuttuu edistykselliseksi asiakkaaksi. Tulisi poistaa esteet radikaalien teknologisten ratkaisujen avaamien parhaiden uusien käytäntöjen tieltä. Teknologiatietämyksen ja tulevaisuuden mahdollisuuksien osuutta koulutuksessa tulisi lisätä laajasti.

Raportin suositukset painottavat lähes kaiken teknologian edistämistä elinkeinopolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa kehittämällä. Yleistä yhteiskuntapolitiikkaa suosituksista saa hakea. Kantaa ei oteta siihen, mitkä ovat niitä kohteita, joissa toimenpiteillä olisi suurin merkitys suomalaisille ihmisille ja yhteiskunnalle, jos ja kun kaikkeen ei tasavertaisesti paukkuja riitä.

Raportti ei sisällä näkemystä siitä, mikä olisi satsausten merkitys ja tärkeysjärjestys nyt ja tästä eteenpäin. Kun tätä näkemystä ei ole, tulee vaikutelma ikään kuin raportissa hyväksyttäisiin viime vuosien kehitystahti, ja muun muassa se, että yritykset, valtio, kunnat tai tulevat maakunnat eivät turhaan tulevaisuudessa satsaisi ihmisten terveyttä tai toimintakykyä parantavaan teknologiaan, koska ne ovat kehitysarvoltaan aika heikkoja 20 arvoverkon listassa.

Tästä huolimatta raportista saavat hyvin tietopohjaa mietintään ja keskusteluille ainakin ne, jotka jaksavat ja ehtivät paneutua siihen. Teksti on laaja ja raskaslukuinen, ja kokonaiskuvan luominen siitä on maallikolle tosi vaativa urakka. Jos haluaa tietoa vain jostakin tietystä teknologiasta tai osatekijästä, se kyllä käy suhteellisen helposti.

Raportin pääviestin tulkitsen niin, että teknologia luo valtavasti uusia mahdollisuuksia ja keinoja yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin kehittämiselle. Päätösten tekeminen jää poliitikkojen tehtäväksi. Toivottavasti satsaukset ja painotukset näkyvät viisaina linjauksina viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmassa.