Hallintoa maailmalla

18.12.2016

Lisään näille kotisivuille uuden valikon: Hallintoa maailmalla.

Seuraan lomamatkoilla mahdollisuuksien ja tilanteen mukaan jonkin verran myös hallintoa, sellaisena kuin se vierailijoille näkyy. Valokuvia, havaintoja ja vaikutelmia kertyy pikkuhiljaa, vaikkakin aika hajanaisesti. Näillä sivuilla ne säilyvät paremmin muistissa, ja ovat muidenkin luettavissa.

21.12.2016
Viikko Kuubassa avartaa


Olin viikon turistimatkalla Kuubassa, Havannassa. En odottanut etukäteen kovin suuria. En juo rommia, en polta sikareita, en tanssi salsaa, enkä juo edes kahvia, joten tuntui, että Kuuba ei välttämättä ole minun juttuni. Mutta piti lähteä katsomaan sitä, millaiseksi Kuuba jäi Fidel Castron jälkeen, ennen kuin sinne tulee suuria muutoksia. Ja paikan päällä tottakai maistelin rommia, kokeilin sikareita ja koin Kuuban lämmön ja lumon.

Maa teki lähtemättömän vaikutuksen omalaatuisuudellaan. Siellä on kaikkea: uuden rakentamista, rappioromantiikkaa ja todellista rappiota, sosialistinen hallintojärjestelmä ja yrittäjyyttä, köyhyyttä ja elämäniloa.

Siirtomaa-ajan jäljet näkyvät Havannan keskustan muhkeissa rakennuksissa, joista useita on korjattu ja korjataan upeaan kuntoon. Vanha Havanna, Havana vieja, on sekoitus aitoa kaupunkielämää ja turistikohteita.

Fidel, vallankumous ja muut sen sankarit näkyvät eri puolilla: vallankumousaukiolla, vallankumousmuseossa, työpaikkojen seinillä ja TV-ohjelmissa. Kuuban lippuja on joka puolella, takseissa, baareissa, talojen seinillä. Erään polkupyörätaksin perässä liehui USA:n lippu, eikä se näyttänyt haittaavan ketään.



Matkailu tekee voimalla tuloaan, ja ulkomaiset suuryrityksetkin voivat olla nykyisin valtion hotellien osaomistajia. Yksityisten ihmisten pienimuotoinen yrittäjyys on sallittu, ja sitä hyödynnetään . Vanhan Havannan kaduille aukeavien asuntojen alakerroissa on kaupan virvokkeita ja matkamuistoja, valtava määrä vanhoja amerikkalaisia ja myös venäläisiä autoja on puunattu upeiksi takseiksi, lisäksi on vossikoita ja polkupyörätakseja. Yksityiset kotiravintolat, paladaret, tarjoavat hyvää ruokaa.

Kuubalaiset saavat maksuttoman koulutuksen ja terveydenhuollon. Myös maksuttomat työmatkakuljetukset on järjestetty. Lukutaito, lapsikuolleisuus ja lääkärien määrä ovat lähempänä pohjoismaisen hyvinvointivaltion lukemia kuin naapurivaltioiden lukuja.

Koululaiset hengailevat iloisesti koulun jälkeen aukioilla koulupuvuissaan. Nuoret istuvat puistoissa älypuhelimiaan sormeillen. Internet toimii puistoissa ja hotellissa, vähän pätkittäin tosin.
Tuotanto näyttää olevan vielä työvoimavaltaista. Sikarit kääritään paljolti käsin. Rommipulloihin liimataan etiketit monen hengen voimin pienessä rommitehtaassa. Vastaan tuli eräänä iltana oranssein huomioliivein ja kypärin varustettujen miesten virta työvuoron päätyttyä. Miehet tulivat vanhan rakennuksen korjaustyömaalta, ja heitä tuli työmatkakuljetukseen viisi bussilastillista, eli noin 200 henkeä. Työmaakin oli tosin lähes korttelin kokoinen.
Vaatimaton elintaso ja köyhyyskin näkyy. Vanhan Havannan katujen varsien asuinrakennukset ovat ränsistyneitä.
Niitä myös korjataan paljon.


Koululaisten liikuntatunteja pidetään aukioilla ja toreilla, hienoja liikuntasaleja tai välineitä ei ole. Kaupat ovat melko tyhjiä, keskeiset elintarvikkeet, kuten riisi, pavut ja öljy ovat säännösteltyjä, mutta niitä riittää säännöstelyn avulla niukatl annokset kaikille. Ravintoloissa on silti lähes mitä tahansa ruokaa saatavana matkailijoille tarkoitetuilla vaihdettavilla pesoilla Suomen hintatasolla.


Kuubalaisen keskipalkka on oppaan tietojen mukaan noin 20 euroa kuukaudessa, eikä sillä elä. Mutta jotenkin eletään silti, kuubalainen keksii keinot. Amerikanraudat kurvailevat kaupungilla ja nuorilla naisilla on muotivaatteet. Kerjäläisiä ei näy paljon, mutta baarin avoimen ikkunan taakse tulee harvahampainen vanha nainen kerjäämään.

Kuubalaiset ovat avoimia. Vanhan Havannan kaduilla kotien ovet ovat auki kadulle. Ovista ja porteista näkyy olohuoneita, naisia kuorimassa vihanneksia, vilkuttavia lapsia, pimeitä portaikoita jonnekin yläkertaan. Lähes jokaisessa baarissa ja ravintolassa soi elävä musiikki. Kuubalaiset säteilevät elämäniloa.

Oppaan mukaan ihmiset odottavat muutosta. Mutta millaista muutosta? Enemmän vapautta? Enemmän turisteja ja tuloja? Tuoko muutos mukanaan pelkästään hyvää? Ollaanpa Fidelin yksipuoluehallinnosta muutoin mitä mieltä tahansa, sillä on saatu aikaan huomattavasti lähivaltioita toimivampi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta.

Kun Kuubassa käy, herää toive, että siellä pystytään tulevissa muutoksissa suojelemaan sitä hyvää, mitä on saavutettu. Etteivät ovet sulkeutuisi vanhan Havannan kujilla.