Blogit

Passin ja henkilökortin hakeminen

Keskiviikko 18.5.2016 klo 10.06 - Silja Hiironniemi

Helsingin Sanomissa 16.5. julkaistiin mielipidekirjoitus, joka koskee henkilökortin hakemisen vaikeutta verrattuna passin hakemiseen.  

Aikaisemmin passin suhteen oli yhtä tiukka käytäntö kuin nyt edelleen on henkilökortin hakemisessa. Poliisin tuli tarkistaa asiakkaan henkilöllisyys sekä passihakemusta jätettäessä että valmista passia haettaessa. Digitalisointi on nyt helpottanut prosessia, ja passin saa hakea R-kioskilta. Se on aikamoinen hyppäys pois aikaisemmasta hyvin tiukasta käytännöstä, jossa yksinomaan poliisin lupapalvelut katsottiin päteväksi luovuttamaan passin asiakkaalle. Edes julkisen hallinnon yhteispalvelupisteelle ei tällaista oikeutta haluttu antaa.

Olen itsekin hakenut passin sähköisesti ja noutanut sen R-kioskilta. Etukäteen epäilytti tunnistamisen turvallisuus. Mikä takaa, ettei haluttuja Suomen passeja ryhdytä hankkimaan kioskeilta väärille henkilöille? Tunnisteiden käyttö luovutustilanteessa kyllä antoi vaikutelman, että homma toimii. Maallikko tällaista ei pysty arvioimaan, joten muuta vaihtoehtoa ei ole kuin luottaa siihen, että poliisi on osannut rakentaa pitävän systeemin.

Digitalisointi helpottaa asiointia kovasti, pääkaupunkiseudulla siksi, että poliisiasemat ovat ruuhkaisia ja jonot pitkiä, ja maaseudulla siksi, että poliisin lupapalvelut ovat usein aika kaukana tai aukioloajat niukkoja. Lisäksi verkkopalvelua käyttäessä saa 4 euron alennuksen passin hinnasta. Lisää tällaista!

Ongelmaksi nykytilanteessa näyttää jääneen, että henkilökorttihakemuksen prosessia ei ole uudistettu samassa tahdissa kuin passihakemuksen. Eivätkä kaikki ihmiset syystä tai toisesta pysty varmaan koskaan käyttämään sähköistä palvelua, ja heidänkin asiointimahdollisuuksistaan on huolehdittava. Siihen yhteispalvelupiste edelleenkin olisi käypä ratkaisu.

Kätkänjoen kylätie: miten valtionhallinto suhtautuu omatoimisiin kansalaisiin?

Tiistai 10.5.2016 - Silja Hiironniemi

Alavuden kaupungin Kätkänjoen kyläläiset ovat oma-aloitteisesti kunnostaneet kylätietään.

Ilta-Sanomien uutisessa ELY-keskuksen edustajat ovat sitä mieltä, ettei niin olisi saanut tehdä, ja perustelevat kantaansa lähinnä turvallisuusnäkökohdilla, ja myös urakoitsijan kanssa tehdyillä sopimuksilla. Ks. Ilta-Sanomien uutinen tästä. Nyt myös Ilkka kirjoittaa, että tiestään Kätkänjoki tiedetään nyt kautta valtakunnan.

Hallinnon torjuntareaktio herättää ihmetystä. Jotakin täytyy olla hallinnon ja kansalaisten suhteessa pielessä, kun kyläläisten omatoimisuus saa aikaan hallinnossa tällaisen torjuntareaktion. Olisiko ollut mahdollista suhtautua asiaan toisin? Esimerkiksi siten, että mietittäisiin, miten kansalaisten ja vastuullisten virkamiesten vuorovaikutusta parannettaisiin, ja luotaisiin uusia sallittuja ja jopa toivottuja toimintatapoja myös kyläläisille hoitaa omia asioitaan, jos valtio ei joka paikkaan ehdi.

Turvallisuus, standardit ja laatu ovat hyviä asioita, joustamattomuus ei sitä ole. Vaatii jonkin verran luovuutta ja hyvää tahtoa ratkaista yhtälö niin, että hallinnon ja kansalaisten näkökulmat voidaan onnistuneesti yhdistää. Ainakaan lehtijutusta päätellen Ely-keskus ei kuitenkaan näe tarpeelliseksi yhteisymmärrystä etsiä.

Suomessa on vuonna 2013 valtiovarainministeriössä hyväksytty julkisen hallinnon asiakkuusstrategia. Sen tavoitteena on, että asiakkaalla on käytettävissään tarvitsemansa palvelut, joiden sisältöön ja toteuttamiseen hänellä on mahdollisuus vaikuttaa. Palvelujen tuotanto ja kehittäminen perustuu asiakkaiden toiminnan ja tarpeiden ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen. Yhtenä viidestä keinosta tavoitteeseen pääsemiseksi on kirjattu se, että asiakas voi osallistua palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Myös ELY-keskuksilla on asiakkuusstrategia, hyväksytty vuonna 2015. Siitä oli huomattavan hankala löytää soveltuvaa kohtaa tähän kyläläisten omatoimisuuteen. Sellaiseen ei ole strategiassa kiinnitetty oikeastaan mitään huomiota. Tavoitteena on asiakkaiden ja ohjaavien tahojen tyytyväisyys. Strategian mukaan ELY-keskusten asiakkaat ovat tyytyväisiä, kun he saavat palveluita oikeaan tarpeeseensa, helposti, laadukkaasti ja sujuvasti. ELY-keskusten onkin tunnettava asiakkaittensa tarpeet ja osattava selvittää, millaiset asiointitavat ja millaiset palvelut asiakkaiden näkökulmasta ovat helppoja, laadukkaita ja sujuvia.

Siis mitä tehdä, kun asiakkaat ovat niin tyytymättömiä palveluihin, että ryhtyvät omin toimin niitä parantamaan?

Hallinnon kehittämisen merkillinen olemus

Maanantai 9.5.2016 - Silja Hiironniemi

Näiden kotisivujeni pääteema on julkisen hallinnon kehittäminen. Tarkoitukseni on kirjata havaintoja ja tehdä kysymyksiä ajankohtaisista asioista, kommentoida meneillään olevia hallinnon kehittämishankkeita ja esittää ideoita ja ehdotuksia tarvittavista toimenpiteistä.

Hallintoa tai sen kehittämistä ei yleensä ole koettu erityisen innostavaksi asiaksi. Voi hyvin kysyä, miksi pitäisi puhua hallinnon kehittämisestä, kun tärkeämpää olisi palvelujen kehittäminen. Näen kuitenkin Julkisen hallinnon kehittämisen keinona suomalaisen hyvinvointivaltion ja sen palvelujen turvaamiseksi muuttuvissa olosuhteissa. Julkisen hallinnon kehittämisessä on kyse nimenomaan palvelujen turvaamisesta.

Hallintotoiminnan kehittämisen alue on varsin laaja. Siihen kuuluu julkisen hallinnon organisaatioiden, johtamisen, tuloksellisuuden, toimintamallien, prosessien ja arvioinnin kehittämistä. Siihen kietoutuu tiiviisti tärkeinä osina ja tavoitteina elinkeinoelämän kehitys ja julkisen talouden vakauden turvaaminen, mutta aion keskittyä enemmän hallintopolitiikan kuin talouspolitiikan keinovalikoimaan.

Hallinnon kehittäminen on siitä hankala juttu, että hyvistä yrityksistä huolimatta sen tuloksia oikeastaan aika harvoin näkee, ja jos näkee, tulokset eivät yleensä ole pysyviä. Usein myös tuntuu, että todellista muutosta on vaikea saada aikaan. Muutosvastarinta voi vesittää hyviäkin aikeita, riskejä ei haluta ottaa, tai puhti loppuu kesken, ja seuraavaa muutosta aletaan jo tekemään ennen kuin edellistä on saatettu loppuun.

Julkisen hallinnon kehittäminen on kuin palapelin pelaamista. Paloja täytyy käännellä ja sovitella sitkeästi, jotta toimiva kokonaisuus syntyisi. Ja kun se on valmis tai viittä vaille valmis, jokin olosuhde tai poliittinen kannanotto muuttuu, ja koko juttu on alettava alusta, ja siinä vaiheessa ovat usein pelisäännötkin muuttuneet. Esimerkkinä tästä voi mainita monimuotoisesti ja pitkään suunnitellut ja osin toteutetutkin Paras-hankkeen, kuntauudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, joissa samaa palapeliä on pelattu jo usean hallituksen toimesta eri tavoin, loppuun saakka pääsemättä.

Vaikeuksista huolimatta aina kannattaa yrittää. Alan nyt siis itsekin hahmottaa tätä palapeliä uusin säännöin. En enää toimi hallinnon sisältä käsin, vaan ulkoapäin, ja näkökulmamuutos toivottavasti tuo tullessaan jotakin uutta.

Yhteispalvelu voisi olla osa uutta kuntakonseptia

Maanantai 9.5.2016 - Silja Hiironniemi

Yhteispalvelulain muuttamista koskeva hallituksen esitys on lähetetty lausunnoille. Esityksen tavoitteena on edistää julkisen hallinnon viranomaisten asiakaspalvelun saatavuutta yhdenvertaisesti koko maassa sekä parantaa viranomaisten toiminnan tehokkuutta. Esitys perustuu edelleen nykyisen kaltaiselle viranomaisten sopimusperusteiselle yhteistyölle. Lisäksi täsmennetään kunkin palveluun osallistuvan viranomaisen omakustannusperiaatteen toteutumista yhteispalvelusta aiheutuvien kustannusten jaossa.

Esitetynlaista tavoitetta on pyritty toteuttamaan jo vuodesta 1993 lähtien, kun ensimmäinen yhteispalvelulaki säädettiin. Yhteispalvelupisteitä on toki perustettu ja niistä on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi kuntaliitostilanteissa ja silloin, kun niitä on haluttu paikallisesti aktiivisesti hyödyntää. Kattavan verkoston luominen on kuitenkin jatkuvasti törmännyt toisaalta valtion viranomaisten haluun keskittyä vain omien palvelujensa kehittämiseen ja lisäkustannusten pelkoon, toisaalta kuntien epäilyksiin siitä, että yhteispalvelupisteen perustaminen veisi loputkin valtion palvelut kunnasta.

Yhteispalvelu on yksi niistä julkisen hallinnon innovaatioista, jossa on hieno idea, mutta jonka riittävään toteutukseen julkisen hallinnon yhteistyökyky ja muutosmotivaatio ei ole kuluneiden 22 vuoden aikana riittänyt. Nyt viimeistään tarvittaisiin läpimurto, jossa tämä lähipalvelu yhdistettynä julkisen hallinnon digitalisaatioon toisi ihmisten ulottuville käytännössä kaikki julkiset asiointipalvelut ihmisten asuinpaikasta ja hallinnonalasta riippumatta.

Kuntien rooli on nyt joka tapauksessa ratkaisevasti muuttumassa. Kun sosiaali-ja terveyspalvelut siirtyvät pois kuntien vastuulta, kunnille jää aika hajanainen kokoelma palveluja järjestettäväksi: mm. perusopetus ja lasten päivähoito, kaavoitus ja lähiympäristöä koskevat palvelut. Sote-suunnitelmissa kuitenkin ollaan antamassa kuntien tehtäväksi huolehtia myös kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.

Elinvoiman ylläpitäminen ja kehittäminen on jo selvästi mielletty osaksi kuntien uuttakin roolia. Ministeri Vehviläinen on lisäksi todennut, että uusi kunta on ihmisten yhteisö. Konkretiaa siitä, miten se toteutetaan, ollaan varmaankin hakemassa. Uudessa tilanteessa on vaarana, että kuntien toimintamallit hajautuvat kovin eri suuntiin. Kunnille tarvitaan yhteistä tekijää, jonka puitteissa kuntalainen ja kansalainen voisi saada lähipalvelunsa kokonaisuutena ja suunnilleen samalla systeemillä koko maassa.

Voisiko yhteispalvelu olla osa uusien kuntien uutta roolia, tai suorastaan sen ydin? Yhteispalvelu voisi muodostaa kansalaisille yhden ikkunan julkiseen hallintoon, valtion ja kuntien asiakaspalveluihin. Sen ei pitäisi olla nykyiseen tapaan vastentahtoisesti tehtyä kuntien ja valtion eri hallinnonalojen sopimusyhteistyötä. Se voisi olla se yhteinen foorum, jonka kautta uudet kunnat lähestyisivät kuntalaisia ja huolehtisivat kuntalaisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin edistämisestä, niin kuin sote-suunnitelmatkin edellyttävät.

Näin korkeat tavoitteet omaavan uuden toimintamallin tehokas läpivienti edellyttäisi todennäköisesti ikävältä tuntuvaa velvoittavaa sääntelyä, jossa kunnille ja valtion viranomaisille säädettäisiin velvoitteet yhteispalvelun toteuttamiseen. Olisiko se kuitenkin sen arvoista? Vai jatketaanko mieluummin entisillä urilla?

Lue lisää »