Blogit

Parlamentaarinen raportti: Innostava kunta vai laiska kunta? Tulevaisuuden kunnan rooli yhteiskunnassa ja merkitys kuntalaisille ei vielä auennut.

Maanantai 13.2.2017 klo 11.22 - Silja Hiironniemi

 

Sote-uudistuksen eri valmisteluvaiheiden aikana on ihmetelty ja mietitty sitä, mitä tehtäviä kunnille jää, ja mikä tulee olemaan kuntien rooli ja tehtävät sote-uudistuksen jälkeen. On todettu tulevaisuuden kuntien tehtäväalueiksi elinkeinot, koulutus, kasvatus ja sivistys, kaavoitus sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, mutta kuntien olemuksen syvällisempi hahmottaminen on puuttunut.

Viime viikolla on vihdoin julkaistu jatkopohdintoja asiasta, parlamentaarisen työryhmän väliraportti nimeltään Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030.
Raportissa on tuttu ja turvallinen muoto. Perusteellisen prosessin jälkeen on perinteiseen tapaan muodostettu kuva muutoksista, megatrendeistä ja signaaleista skenaarioiden ja visioiden pohjaksi. Skenaariovaihtoehtoja on neljä. Toivotut tulevaisuuskuvat ovat Innostava elinvoimakunta ja Ratkaisut etsivä kunta. Laiska kunta ja Lannistunut kunta-skenaariot ovat vähemmän toivottuja skenaarioita. .
Innostava elinvoimakunta-skenaarion ydinajatuksen mukaan ”kunta on elävä monimuotoinen yhteisö, jossa kunnan elinvoima synnyttää menestystä ja ylläpitää kasvua. Elinvoima ja sen menestys perustuvat usean eri tekijän yhteisvaikutukseen.” Innostavan elinvoimakunnan visio on: ”Menestymme yhdessä”.  - Lukija jää miettimään, mitä useita tekijöitä elinvoiman menestykseen työryhmän mielestä tarvitaan. Monipuolista elinkeinorakennetta ei mainita.
Ratkaisut etsivä kunta-skenaarion ydinajatuksena on: ”Kunta on löytänyt elinvoimaprofiilinsa ja tehnyt sivistystehtävästä kunnan ytimen. Myös vahva kansalaisyhteiskunta tekee yhteistyötä kunnan kanssa.”  Visiona on: ”Löydämme reitit hyvinvointiin ja sujuvaan arkeen.” - Sote-uudistuksen jälkeiseen kuntaan liittyen mielenkiintoisin kohta on tuo sivistystehtävä kunnan ytimenä. Mitä se voisi olla? Tai millaisia voisivat olla reitit hyvinvointiin uudessa kunnassa? Näitä ei kuitenkaan ole tekstissä juuri tarkemmin avattu.
Laiska kunta-skenaariossa ”Kunnan toiminta on reaktiivista ja kunta keskittyy erityisesti asumiseen ja peruspalveluihin. Kunta hyödyntää digitalisaatiota rajallisesti, ei muita osallistaen”. Visiona on: ”Mennään siitä, mistä aita on matalin”.  - Väistämättä herää kysymys, onko asumiseen ja peruspalveluihin keskittyminen huono asia.
Lannistunut kunta-skenaariossa ”Kunnalla ei ole visiota eikä strategiaa. Kunnan passiivisuus johtaa näivettymisen kierteeseen”. Visiona on: ”Viimeinen sammuttaa valot”.  – Todella synkkä nollavaihtoehto konkretisoi huonon kehityksen tehokkaasti.
Jokaisesta skenaariosta on tehty neljä eri kuvausta kuntien toimintaympäristön mukaan: Suuret kaupungit ja maakunnan keskuskaupungit, seutukaupungit, kehyskunnat ja maaseutu- ja pienkunnat. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta kuvaukset puuroutuvat ympäripyöreiksi samojen asioiden toisteluksi. Tuntuu kuin vahvuuksia ja ongelmia ei olisi uskallettu todeta ääneen. Esimerkiksi Innostava elinvoimakunta-skenaariossa ei mainita vahvaa ja monipuolista elinkeinorakennetta kunnan kehityksen perustana edes suurissa kaupungeissa tai keskuskaupungeissa. Maaseutu- ja pienkunnissa innostavan elinvoimakunnan pohjan sanotaan rakentuvan vahvaan tahtotilaan ja saumattomaan yhteistyöhön aktiivisten yhdistysten, järjestöjen ja kuntalaisten kanssa.
Näyttää siltä, että varsinaisina kuntien menestystekijöinä on eri tavoin varioiden pidetty verkostoitumista, yhteistyötä ja osallisuutta, digitalisaation ja sosiaalisen median hyödyntämistä, kumppanuutta ja yhdessä tekemistä sekä joustavuutta ja hallintorajojen ylittämistä. Näiden olemassaolo tai sen puute näyttäisi tekijöiden mielestä ratkaisevan kunnan sijoittumisen elinvoiman suhteen. Tätä ei ole syytä kiistää, mutta jotakin tuntuu jäävän puuttumaan.
Miten nämä skenaariot ja visiot kuvaavat kunnan uutta olemusta? Mitä on kunta, kun se ei järjestä sosiaali- ja terveyspalveluja. Mitä ovat uudet mahdollisuudet ja missä se voi toimia paremmin kuin ”vanhat” kunnat? Millä tavalla sen jäljellejäävät tehtävät ja toiminnot voivat tukea toisiaan? Siihen raportti ei anna vastauksia. Itse asiassa ”uuden kunnan” eli sote-uudistuksen jälkeisen kunnan analysointi jää vähiin. Skenaariot ja visiot soveltuisivat lähes sellaisinaan myös nykyisiin laajan toimialan kuntiin. 
Herää kysymys, oliko ylipäänsä tarkoituksenmukaista käsitellä kuntien tulevaisuutta vaihtoehtoisten visioiden ja skenaarioiden avulla. Olisiko hedelmällisempää ollut tehdä jäsennelty analyysi siitä, minkä tekijöiden varassa sote-uudistuksen jälkeiset uudet kunnat parhaiten voivat kehittyä ja konkretisoida se myös palvelukarttojen ja innovaatioesimerkkien avulla? Mitä voisivat olla elinkeinojen ja kunnan toiminnan yhteydet ja minkä varassa ne toimisivat? Olisi myös mielenkiintoista nähdä konkreettisemmin, miten kuntien toiminnan eri osa-alueet työryhmän mielestä voisivat uudella tavalla niveltyä toisiinsa, kun niiden yhteistyötä jatkuvasti korostetaan. Siinäkin vaihtoehtoisia kehittämislinjoja ja palvelukokonaisuuksia varmaan olisi ollut esitettävissä. Näitä asioita kyllä käsitellään lyhyesti raportin kahdella ensimmäisellä sivulla, mutta niitä ei ole kehitelty eteenpäin.
Raportti antaa enemmän vastauksia siihen, miten kuntaa tulisi johtaa ja miten kunnassa tulisi toimia kuin siihen, mitä tulevaisuuden kunta on ja mitä se kuntalaisille antaa ja tuottaa. Jos tämä oli tarkoituskin, raportti on onnistunut. Mutta olenko ainoa, joka odotti enemmän analyysiä kunnan tulevasta roolista yhteiskunnassa ja toiminnan sisältöjen kehityslinjoista kuin menettelytavoista?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tulevaisuuden kunta

Kuntien tulevaisuus voi olla monenlainen

Keskiviikko 24.8.2016 klo 21.24 - Silja Hiironniemi

Viime viikolla pidettiin Tampereella kymmenennet Alue- ja paikallishallinnon kehittämispäivät. Päivien ohjelma sisälsi laajan tarjottimen suurimpiin meneillään oleviin hallinnon kehittämistoimenpiteisiin. Linkki alustuksiin: http://www.uta.fi/jkk/aluejapaikallishallintopaivat2016/esitykset.html .  

Tulevaisuuden kunnan asema ja rooli

Sote-uudistus, maakuntien perustaminen ja tehtävät ja kuntien tulevaisuus kietoutuvat toisiinsa hyvin tiiviisti. Soten ja maakuntien osalta peruslinjat tuntuvat julkistettujen lakiehdotusten valossa jo aika selkeiltä.

Kuntien tuleva asema ja rooli on epäselvempi. Sitä on pohdittu työryhmissä, mutta selkeitä linjauksia tai päätelmiä ei ole vielä tehty. Alue- ja paikallishallintopäivien alustajista ministeri Juha Rehulan mielestä kunnasta tulee edunvalvoja. Yliopistonlehtori Jenni Airaksinen näki kaksi tulkintavaihtoehtoa. Ensimmäisessä tulkintavaihtoehdossa sote-uudistus ja maakuntauudistus merkitsevät kunnan näivettymistä ja siirtymistä vahvasta peruskunnasta puuhasteluun. Toisessa vaihtoehdossa ne merkitsevät vapauden lisääntymistä ja siirtymistä kohti paikallishallinnon ideaalia.

Kunnilla tulee olemaan muutoksen jälkeenkin useita rooleja: Palvelurooli, hyvinvointirooli, elinkeinorooli, yhteisöjen alusta-rooli ja perinnerooli. Roolien suhteet kuitenkin muuttuvat ja kuntien toiminnan painopisteet muuttuvat. Palvelurooli keskittyy varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja sivistykseen. Hyvinvointirooli voi antaa kunnalle uuden roolin kuntalaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellytysten kehittäjänä. Elinkeinorooli ja yhteisöjen alusta-rooli mahdollistavat tulevaisuuden elinvoimaa.

Airaksisen mukaan muutos ei pienissä kunnissa olisi nykyiseen verrattuna kovinkaan suuri, koska nykyisinkin suuri osa sote-palveluista tuotettu kuntaorganisaation ulkopuolella. Sen sijaan kasvavien kaupunkiseutujen tuleva asema on epäselvä, ja kysyä voi, mitä lisäarvoa uudistus tuo niille.

Onkin helppo kuvitella, että suurten kaupunkien johto ja luottamushenkilöt kokevat kaupunkien vaikutusvallan vähenevän, kun suuri osa toiminnoista siirtyy maakunnille. Kuitenkin tärkein asia, kaupunkilaisten palvelut ja niitä tuottava henkilöstö eivät katoa minnekään. Toiminnot siirtyvät kunnilta maakunnille, mutta pysyvät paikkakunnalla, koska maakuntakeskukset sijoittuvat juuri suurimpiin kaupunkeihin.  

Pienissä kunnissa palvelujen järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta maakunnille on tunnettu huolta kuntalaisten palvelujen häviämisestä kunnasta ja keskittymisestä maakuntakeskukseen. Keskittymistä voi osin tapahtua, mutta soten tarkoitus on kuitenkin päinvastainen: ihmisten palvelujen järjestäminen niin, että palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja laadun ylläpitäminen kaikille kansalaisille pitkälläkin tähtäimellä on taloudellisesti mahdollista.  Tässä vaiheessa on lupa odottaa, että tässä myös onnistutaan.

Kuntien tulee entistä suuremmalla syyllä ”löytää itsensä”

Uudistuksen jälkeen kunnat siis ovat palvelutuotannon suhteen keskenään enemmän samassa asemassa kuin ennen. Kuntien yhdistyminen ei olisi enää niin tärkeää ainakaan palvelujen turvaamisen näkökulmasta. Kuitenkin kuntien elinvoimasta edelleen tulee riippumaan kuntalaisten työpaikat, asuminen ja viihtyminen, koulutus ja kulttuuri sekä osallisuus ja yhteisöllisyys. Näiden suhteen kunnat ovat kovin erilaisia, ja kuntien täytyy omilla toimenpiteillään luoda tulevaisuuden edellytykset. Kuntien täytyy entistä suuremmalla syyllä ”löytää itsensä” ja se, minkä varaan tulevaisuus rakennetaan.

Alue- ja paikallishallintopäivillä oli Tyrnävän kunnanjohtaja Marjukka Manninen esittelemässä kuntansa toimintaa. Hän painotti ennakkoluulotonta päätöksentekokulttuuria, strategian laatimista myös kuntalaiset osallistaen ja hallitun riskinoton sallimista. Kuulostaa aika lailla samalta kuin mitä monissa muissa kunnissa tehdään. Mutta kun kunnan tulevaisuutta rakennetaan perunaan perustuvan korkean teknologian varaan ja kun kunnan slogan on ”Laatumukuloita pelloilta ja pirteistä”, on löydetty kunnalle jo ihan omat tulevaisuuden avaimet.

Se kuulostaa helpolta kun se on tehty, vaikka on varmasti vaatinut Tyrnävälläkin monta vaikeaa valintaa. Mutta mihin vanhenevan ikärakenteen kunta, jossa ei ole mitään erityistoimialoja, sitten perustaa kuntalaistensa tulevaisuuden?  Siinäpä se. Pitää nähdä vaivaa, pitää olla luova ja pitää uskaltaa, ja löytää oman kunnan menestystekijät. Suurissa kunnissa tähän on monenlaisia voimavaroja, mutta mitä pienempi kunta, sitä enemmän juuri kunnalta odotetaan.

Osallisuutta kahdella tavalla: demokratiaa päätöksentekoon ja asiakaslähtöistä palvelutuotantoa

Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti piti alustuksessaan alue- ja paikallishallintopäivillä osallisuuden puutetta riskinä sote-uudistukselle. Pienessä kunnassa on se hyvä puoli suureen nähden, että kunnallinen päätöksenteko on lähempänä. Kuntalaiset tuntevat luottamushenkilöitä ja virkamiehiä henkilökohtaisestikin, eikä hallinto ole niin laaja ja vaikeasti hahmotettavissa kuin suuressa kunnassa.  Kaikilla kunnilla ja erityisesti tulevilla maakunnilla on kuitenkin vielä huomattavasti tekemistä, jotta kansalaisten osallisuus ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuudet olisivat riittävät. Kansalaisten näkemykset ja ideat tulisi kanavoida nykyistä paremmin päätöksentekoon. Mahdollisimman vapaamuotoinen ja luonnollinen vuorovaikutus asiakkaiden ja palveluntuottajien välillä palvelutilanteissa hyödyttäisi kaikkia. Sote-uudistuksen ja palvelujen digitalisoinnin yhteydessä olisi tilausta käytännönläheisen asiakaslähtöisen palvelutuotannon toimintamallin rakentamiselle.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kunta, uusi kunta, tulevaisuuden kunta, osallisuus