Blogit

Kansalaisten perustulon kehittämisestä on puhuttu ideatasolla kymmeniä vuosia. Sitä ovat esittäneet eri maissa useat taloustieteilijät ja sosiologit, ja myös poliittisesti yrityksiä mallin toteuttamiseen on tehty. Suomessa se on mainittu joidenkin puolueiden ohjelmissa, mutta konkreettista hanketta sen toteuttamiseksi ei ole tähän mennessä tehty.

Nyt pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmaan on kirjattu perustulokokeilun toteutus. Kelan johdolla on hallituksen pyynnöstä laadittu esiselvitys, jossa on taustatietoa ja vaihtoehtoja. Hallitus on sopinut kokeilun linjauksista, ja niiden perusteella laadittu lakiehdotus perustulokokeilun toteuttamisesta on lausunnoilla. Hallitus antaa esityksen perustulokokeilua koskevasta lainsäädännöstä lähiaikoina. Kokeiluun on varattu 20 milj euroa. Ajatuksena on, että kokeilu alkaisi vuoden 2017 alusta.

Kritiikkiäkin on jo kuultu. Kokeilua on moitittu liian suppeaksi malliltaan ja kohderyhmältään, ja sitä on kritisoitu verotusosion puutteesta. On ollut vaikea nähdä, mitä tällaisella kokeilulla voidaan saavuttaa.

Minulla oli tilaisuus kuulla Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kankaan, ministeri Vehviläisen erityisavustaja Tuomas Vanhasen ja Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurvisen lyhyet alustukset suunnitellusta perustulokokeilusta. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että kokeilu on pienimuotoisenakin tärkeä aloituskynnyksen ylitys ikuisuusasialta vaikuttaneessa perustulokeskustelussa.

Määritelmällisesti perustulo on säännöllisin väliajoin, ilman ehtoja tai tarveharkintaa kansalaiselle maksettava etuus.

Kokeilun lähtökohdaksi esitetään osittaista perustuloa, joka yhtenäistäisi suuren osan nykyisiä perusturvaetuuksia, mutta ansiosidonnaiset etuudet jäisivät suurelta osin ennalleen. Vaihtoehtoisista malleista täydellinen perustulo olisi sekoittanut ansiosidonnaisten etuuksien myötä työmarkkinajärjestelmän mukaan kuvioon, ja se olisi myös maksanut niin paljon, ettei sitä pidetty yhteiskuntapoliittisesti eikä taloudellisesti mahdollisena. Ns. negatiivisen tuloveron mallia ei myöskään tässä vaiheessa pidetty mahdollisena, kun tulorekisteri on vasta kehitteillä. Verohallinto ei ole mukana myöskään osittaisen mallin toteutuksessa, syystä, jota Olli Kangas ei halunnut tarkemmin eritellä.

Kokeiluun varattu 20 milj euroa on sen verran vähäinen summa, että se rajoittaa merkittävästi kokeilun kokoa ja myös muotoa. Valitussa mallissa on kuitenkin mahdollista käyttää Kelan maksamia etuusmenoja kokeilubudjetin laajentamiseksi ja otoskoon kasvattamiseksi.

Esitysluonnoksessa kohderyhmäksi on otettu työttömät. Kokeiluun pääsisi mukaan vuoden 2017 alusta 2 000 Kelan työttömyysturvaetuuksia saavaa 25–58-vuotiasta suomalaista tietyin rajauksin. Kohdejoukosta poimittaisiin satunnaisotannalla 2 000 hengen kokeiluryhmä. Osallistuminen olisi pakollista, jotta kokeilusta saatavat tulokset eivät vääristyisi osallistujien valikoitumisesta johtuen.

Koska kyseessä olisi pakollinen kokeilu, sen ei saa huonontaa kenenkään siihen osallistuvan tilannetta. Näin ollen alimman kokeiltavan perustulon taso asetettaisiin työmarkkinatuen ja peruspäivärahan tasoa vastaavaksi. Perustulon tasoksi esitetään 560 euroa kuukaudessa, mikä olisi saajalleen verovapaata tuloa. Perustulon maksaisi Kela.

Perustulolla on ideatasolla ajateltu olevan monenlaisia myönteisiä vaikutuksia.

Perustulo antaisi kansalaisille suuremmat mahdollisuudet päättää omasta elämästään. Työnteko toisi kaikissa tapauksissa lisää tuloja ja hyvinvointia eikä uhkaisi taloutta, kuten nykyisessä järjestelmässä voi kannustinloukkujen takia käydä. Perustulo antaisi ihmisille mahdollisuuden kehittää itseään ja tehdä työtä joustavasti eri elämäntilanteissa.

Perustulo edistäisi luovuutta, lisäisi yritteliäisyyttä, alentaisi riskinoton kynnystä sekä lisäisi luottamusta. Se vähentäisi työttömyyttä, koska se tekisi osa-aikaisen työnteon kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi. Määräaikainen tai osa-aikainen työnteko ei olisi uhka, vaan jopa mahdollisuus.

Digitalisaatio ja robotit ovat kiihdyttämässä työelämän muutoksia tulevaisuudessa. Perustulo voisi luoda mahdollisuuden turvallisesti vastata syntyviin työsuhteiden ongelmiin, ja samalla se tukisi uudistumiskehitystä. Väistämättä tulee mieleen kysymys, voisiko toimiva perustulojärjestelmä parhaimmillaan tuoda maalle myös kilpailuetua tulevaisuudessa.

Perustulo selkeyttäisi suomalaista sosiaaliturvaa. Esimerkiksi työtön voisi olla varma omasta rahatilanteestaan, koska tukia ei jälkikäteen perittäisi takaisin. Ihmiset eivät joutuisi vaikeuksiin tukipäätöksiä odottaessaan, vaan rahaa tulisi tietty määrä joka kuukausi.

Nyt tavoitteena on kokeilun avulla arvioida, voidaanko perustulon avulla vähentää erityisesti työn tekemiseen liittyviä kannustinloukkuja. Kokeilun tavoitteena on saada seurantatutkimukseen perustuva vastaus siihen, edistääkö perustulo työllistymistä.

Kokeilun tavoite ja kaavailtu seuranta on aika rajoitettua, mikä on ymmärrettävää kokeilumäärärahan pienuuden vuoksi. On tietysti tärkeää tietää, edistääkö kokeiluun osallistuminen työllistymistä, kun tulojen menetys ei ole uhkana. Mutta tärkeää olisi myös tietää, miten ihmiset itse kokevat tilanteensa muutoksen ja miten heidän toimintansa muuttuu. Lisääkö kokeilussa mukana oleminen ihmisten intoa yrittää työllistymistä? Mikäli yritykset työllistyä lisääntyisivät, se olisi laskettava myönteiseksi muutokseksi erityisesti juuri nyt kun työpaikkoja ei vain ole riittävästi, eivätkä hyvätkään yritykset läheskään aina työllistä ihmistä. Olisi myös hyvä tietää osallistujien tuntemuksia siitä, tuntuuko perustulo byrokratiasta vapauttavalta mahdollisuudelta ja lisääkö se hyvinvointia.

Perustulolla voisi olla myös kielteisiä vaikutuksia. Perustulo voisi taitamattomasti järjestettynä tulla kansantaloudelle todella kalliiksi, tai se voisi edistää syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten huomaamatonta syrjäytymistä. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa muun muassa perustulon tason oikealla mitoituksella ja verojärjestelmän kehittämisellä. Tätä varten kokeilusta on saatavissa arvokasta tietoa.

Toteutuessaan perustulo olisi todella suuri periaatteellinen sosiaaliturvan uudistus. Kokeilu on ensimmäinen askel pitkällä tiellä, jonka päässä voisi olla hyvä ja toimiva perustulojärjestelmä Suomessa. Siihen tarvittaisiin monta vaihetta, ja varmastikin myös yhtä useampi hallituskausi, sekä runsaasti kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Kokeilu on nyt melko suppea, mutta siinä on se hyvä puoli, että se pystytään aloittamaan nopeasti. Toivottavasti kokeilun kohderyhmiä ja osallistujien määrää voidaan pian asteittain laajentaa, jotta saadaan lisää tietoa perustulon toimivuudesta ja laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista.