Hallintoa maailmalla
18.12.2016
Lisään näille kotisivuille uuden valikon: Hallintoa maailmalla.
Seuraan lomamatkoilla mahdollisuuksien ja tilanteen mukaan jonkin verran myös hallintoa, sellaisena kuin se vierailijoille näkyy. Valokuvia, havaintoja ja vaikutelmia kertyy pikkuhiljaa, vaikkakin aika hajanaisesti. Näillä sivuilla ne säilyvät paremmin muistissa, ja ovat muidenkin luettavissa.
21.12.2016
Viikko Kuubassa avartaa
Olin viikon turistimatkalla Kuubassa, Havannassa. En odottanut etukäteen kovin suuria. En juo rommia, en polta sikareita, en tanssi salsaa, enkä juo edes kahvia, joten tuntui, että Kuuba ei välttämättä ole minun juttuni. Mutta piti lähteä katsomaan sitä, millaiseksi Kuuba jäi Fidel Castron jälkeen, ennen kuin sinne tulee suuria muutoksia. Ja paikan päällä tottakai maistelin rommia, kokeilin sikareita ja koin Kuuban lämmön ja lumon.
Maa teki lähtemättömän vaikutuksen omalaatuisuudellaan. Siellä on kaikkea: uuden rakentamista, rappioromantiikkaa ja todellista rappiota, sosialistinen hallintojärjestelmä ja yrittäjyyttä, köyhyyttä ja elämäniloa.
Fidel, vallankumous ja muut sen sankarit näkyvät eri puolilla: vallankumousaukiolla, vallankumousmuseossa, työpaikkojen seinillä ja TV-ohjelmissa. Kuuban lippuja on joka puolella, takseissa, baareissa, talojen seinillä. Erään polkupyörätaksin perässä liehui USA:n lippu, eikä se näyttänyt haittaavan ketään.
Matkailu tekee voimalla tuloaan, ja ulkomaiset suuryrityksetkin voivat olla nykyisin valtion hotellien osaomistajia. Yksityisten ihmisten pienimuotoinen yrittäjyys on sallittu, ja sitä hyödynnetään . Vanhan Havannan kaduille aukeavien asuntojen alakerroissa on kaupan virvokkeita ja matkamuistoja, valtava määrä vanhoja amerikkalaisia ja myös venäläisiä autoja on puunattu upeiksi takseiksi, lisäksi on vossikoita ja polkupyörätakseja. Yksityiset kotiravintolat, paladaret, tarjoavat hyvää ruokaa.
Kuubalaiset saavat maksuttoman koulutuksen ja terveydenhuollon. Myös maksuttomat työmatkakuljetukset on järjestetty. Lukutaito, lapsikuolleisuus ja lääkärien määrä ovat lähempänä pohjoismaisen hyvinvointivaltion lukemia kuin naapurivaltioiden lukuja.
Koululaisten liikuntatunteja pidetään aukioilla ja toreilla, hienoja liikuntasaleja tai välineitä ei ole. Kaupat ovat melko tyhjiä, keskeiset elintarvikkeet, kuten riisi, pavut ja öljy ovat säännösteltyjä, mutta niitä riittää säännöstelyn avulla niukatl annokset kaikille. Ravintoloissa on silti lähes mitä tahansa ruokaa saatavana matkailijoille tarkoitetuilla vaihdettavilla pesoilla Suomen hintatasolla.
Kuubalaisen keskipalkka on oppaan tietojen mukaan noin 20 euroa kuukaudessa, eikä sillä elä. Mutta jotenkin eletään silti, kuubalainen keksii keinot. Amerikanraudat kurvailevat kaupungilla ja nuorilla naisilla on muotivaatteet. Kerjäläisiä ei näy paljon, mutta baarin avoimen ikkunan taakse tulee harvahampainen vanha nainen kerjäämään.
Kuubalaiset ovat avoimia. Vanhan Havannan kaduilla kotien ovet ovat auki kadulle. Ovista ja porteista näkyy olohuoneita, naisia kuorimassa vihanneksia, vilkuttavia lapsia, pimeitä portaikoita jonnekin yläkertaan. Lähes jokaisessa baarissa ja ravintolassa soi elävä musiikki. Kuubalaiset säteilevät elämäniloa.
Oppaan mukaan ihmiset odottavat muutosta. Mutta millaista muutosta? Enemmän vapautta? Enemmän turisteja ja tuloja? Tuoko muutos mukanaan pelkästään hyvää? Ollaanpa Fidelin yksipuoluehallinnosta muutoin mitä mieltä tahansa, sillä on saatu aikaan huomattavasti lähivaltioita toimivampi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta.
Kun Kuubassa käy, herää toive, että siellä pystytään tulevissa muutoksissa suojelemaan sitä hyvää, mitä on saavutettu. Etteivät ovet sulkeutuisi vanhan Havannan kujilla.